All posts tagged: Suhteet

T: Iskä

comments 2
ajattelen / Elämä / Suhteet

Aina kirjoittaessani jotain melankolista ja rakkauteen liittyvää – fiktiotakin – sama tapahtumaketju toistuu. Isäni laittaa viestin, jossa näennäisen huolettomasti kysyy kuulumisiani. Hän tekee kaiken sen niin tutusti, niin varovasti, kuin pelkäisi rikkovansa ainoan tyttärensä. Ensin hän odottaa noin vuorokauden. Sitten kysyy. Ehkä ajattelee etten huomaa asioiden keskinäistä suhdetta. (Rakastan sinua isä.) Useimmiten vastaan ylikorostetun rennosti että kaikki on oikein hyvin. Tiedän että hänen on vaikeaa uskoa sitä, sillä tarinoideni minä-kertojat ovat lähes poikkeuksetta surumielisiä. Kai […]

Tunnin tekstit: kuiskaa minulle vielä

comments 2
Elämä / Suhteet

Elokuu Viinilasin kylkiin painautuneista sormenjäljistä pystyi päättelemään että olimme istuneet siinä jonkin aikaa. En tiennyt mihin olin katsonut, mutten ainakaan kelloon tai silmiisi. Äänesi oli pehmeä ja vahva, anteeksipyytelemätön mutta ei ylimielisellä tavalla. Näytit siltä kuin olisit voinut pyrähtää lentoon hetkenä minä hyvänsä, ja minulle se kaikki oli hyvällä tavalla vähän liikaa. Puhuit rakkaudesta mutkattomasti, kysyit kysymyksiä joihin en osannut vastata. Lupasin miettiä. Kumarruit ja kuiskasit, en kuullut puoliakaan, mutta nyökkäsin. Nousit ja otit takkisi […]

Väkevää elämää

comments 7
Elämä

Ystäviltäni on viime päivinä tipahdellut kysyviä viestejä. Miten menee? Viestien ohuen pahoittelevasta sävystä vasta muistan: aivan, se syöpä. Tapojeni vastaisesti kirjoitin kaiken ulos ennen kuin varsinaisesti kerroin kenellekään; kirjoitin siltä istumalta, tuuppasin tekstin ulos, suljin läppärin kannen, enkä ole juurikaan availlut sitä sen koomin. Huonojen uutisten jälkeen on aina yhtä vaikea jatkaa kevyellä, tai edes keskikevyellä linjalla, selitellen miksi joidenkin asioiden äärelle ei juuri nyt huvita jäädä. Tekee mieli tarttua aiheista kevyimpiin, puhua asioista joista […]

Syöpä suoraan sanoen

comments 18
Elämä / Suhteet

Ihmiset kysyvät mitä minulle kuuluu ja minä vastaan että kaikkea. En aina hyvää, koska ei kenellekään kuulu aina hyvää. Isäni jää eläkkeelle ja lähettelee aurinkorannalta kuvia vesiliukumäistä. Tiukka toukokuu vaatii veronsa niin yöunista kuin vapaa-ajasta, mutta nautin täysin rinnoin työstäni. Poljen aamuisin töihin onnellisena onnellisuudestani. Asunnon pinnat täyttyvät sijoilleen unohtuneista asioista ja pölystä, on kesä ja kiire ja tärkeämpääkin tekemistä. Kysyjille vastaan että ehtiihän sitä ihminen elämässään siivota. Lopulta kaaos käy kuitenkin niin sietämättömäksi, että raivaan […]

Ajan kaipuu

comments 6
Elämä / Suhteet

  Etsin koneen uumenista kuvituskuvaa tekstille, vaikka tiedän tasan tarkkaan että likimain kaikki kuvat on jo moneen kertaan käytetty. Nousen ja tartun hajamielisesti kameraan, kuljen huoneesta toiseen levottomana ja yritän etsiä kiinnostavia kuvakulmia joita ei olisi vielä puhkikuvattu. Kierrettyäni asunnon kolmeen kertaan ympäri, luovutan ja kaivan kaapinperältä ulkoisen kovalevyn jonne muutama vuosi takaperin tuuttasin lähes kaiken siihen asti kuvaamani. Kovalevy on täynnä kuvia ajasta jolloin asuin Kreikassa. Aika on piintynyt muistiin epätavallisen levottomana ajanjaksona, jolloin […]

No emmekä soittele

comments 2
Elämä / Suhteet

Törmään kadulla vanhaan tuttuun. Missä viimeksi näimme, ai onko siitä jo niin kauan! Klassikkotilanne: asetan itseni välittömästi altavastaajaksi tilanteessa jossa kumpikaan ei ole soitellut. Katson ohi, olen kaivavinani laukunpohjalta jotain, törmään kalenteriin ja ehdotan kahvia. Pyydän anteeksi vaikken ole pahoillani, ehdotan parin viikon päähän alkuiltaa jona voisimme keinotekoisesti mahduttaa itsemme osaksi toistemme jo täysiä elämiä. Olishan se kiva taas nähdä. Nostalgian paino on armoton ja pyhä. Kuinka monta kertaa olen valehdellut lennosta että pitäis kyllä nähdä. Pitäis […]

Äite

comments 8
Suhteet

Minun on vaikeaa kirjoittaa äidistäni äitienpäivänä. Ei siksi ettenkö rakastaisi häntä ja hänen tapaansa olla äiti – päinvastoin. Toukokuun toisen sunnuntain sellofaanisirkus ja kaunofontilla kirjoitetut kiitokset ovat vain niin kaukana siitä mitä haluan omasta äidistäni sanoa. Niinpä sanon sanottavani tänään, kun edellisestä äitienpäivästä on kulunut 288 vuorokautta ja päiviä seuraavaan on 77. Olen toki kirjoittanut äidistäni aiemminkin. Äitini on malliesimerkki vahvasta naisesta. Hän on opettanut minut pitämään puoleni, ja osoittanut että ihan aina ei kannata […]