Elokuun loppumetreillä kampus kylpee kultaisessa valossa, joka on jo taittumaisillaan kupariin. Uudet tulokkaat tunnistaa välittömästi; heidän olemuksessaan on jäänteitä abivuosista, kehnosti peiteltyä jännitystä uuden edessä. Tämä on aivan erilainen maailma. Täällä edeltäneet vuodet nollaantuvat, eikä kukaan ole kiinnostunut laudatureista. Puhe on tunnustelevaa, kasvoilla viipyilee pyöreä pehmeys. He ovat irtoamaisillaan, reunoiltaan kiinni menneessä. Kuin kypsät […]
Huoneeni oli asunnon suurin ja viilein. Välimeren talvi oli kylmempi kuin olin osannut kuvitella. Hän ei tullut kertaakaan käymään luonani. Kuukausien kuluessa tajusin toivovani ettei hän edes ehdottaisi sitä. Viimeiset viikot pakkasin hajamielisesti tavaroitani ja mietin miten ottaa esiin se tosiasia ettei meistä tulisi tämän onnellisempia, eikä se riitä. Lähtöpäivän aamuna kämppis jäi itkemään […]
”No niin, no niin” mies keskeyttää naurahtaen, kun puhun palkkaeroista ja patriarkaatista. ”Käyt taas aivan ylikierroksilla” hän jatkaa, ja ympärillemme laskeutuu outo, heikosti latautunut hiljaisuus. Hän on ystäväni. Olen käynyt näitä keskusteluita väsymättä ja väsyen vuosia. Hinkkaamme kupliamme vereslihalle saakka, ja joskus luovutamme suosiolla. Minun ei tarvitse lähteä minnekään puolustamaan ajatuksiani; riittää että käyn töissä, […]
2017 Istun ystäväni kanssa kahvilassa. Hänellä vaaleanroosa neule, kaunis pyöreä vatsa ja tukala olo. Minulla vain tukala olo. Ystäväni sanoo että minun on kirjoitettava. Suljettava blogi ja keskitettävä voimavarani ja aikani kirjaan. Vastaan etten halua kirjoittaa kirjaa, eikä minulla ole tarinaa. Syömme sulhaspiirakoita ja vaihdamme aihetta. Jatkan blogia ja todistelua siitä ettei minulla […]
Joulut ovat viime vuosina vaihdelleet. Kaava alkoi hiljalleen rikkoutua muutamia vuosia sitten; tuli puolisoita, matkoja, eroja, vaihteleva määrä muuttuvia elementtejä. Elämää. Jouluihini kuuluu vuodesta riippuen vaihteleva määrä vaihtuvia ihmisiä. Tänä vuonna kutsuin kummisetäni meille. Marraskuinen harmaus levisi ravintolan suuren ikkunan ulkopuolella, kun heitin ehdotuksen ilmaan. Lyhyt keskustelu päättyi helpottuneeseen huokaukseen. Jouluna ja juhannuksena koordinaatit […]
Heilutan jalkaa musiikin tahdissa ja luon viipalekuvausta jokaisesta minuutista. Joku tanssii, joku juo liikaa, joku vaipuu ajatuksiinsa kulmapöydässä. Puhe nojaa nostalgiaan, aikaan ennen meitä. Mietin kuinka vanhaksi on elettävä saadakseen oman painaumansa jaettuun historiaan. Kuuntelen tarinaa meistä, mutten tunnista itseäni siitä. Yöllä joku paljastaa salaisuuden jonka kertoi jo vuosia sitten. Lattialla risteilee askeleita ja […]
Törmäämme toppatakeissamme Prisman lehtihyllyllä ja arvomme kumpi tervehtii ensin. Kävelemme toistemme ohi tervehtimättä. Vielä kuusi vuotta sitten huusimme toistemme korvanjuureen narikkajonossa. Nyt painamme katseemme ratkaisevalla hetkellä ja teeskentelemme olevamme yksin. Niin se tapahtuu. Me loittonemme. Juurrumme toisiin ihmisiin ja kaupunkeihin joihin emme kymmenen vuotta sitten osanneet itseämme kuvitella ja joista kymmenen vuoden päästä haluamme pois. […]
En enää tiedä oletko pakkomielle vai kohtaloni. Haluaisin että olisit jo muisto, jonnekin siirtynyt selvärajainen pala historiaa. Haluaisin toivoa sinulle pelkkiä hyviä, meistä irtonaisia asioita. Mutta jokainen ajatus sinusta kiertyy lopustaan minuun. Ensimmäisinä viikkoina en uskalla imuroida koska pelkään etten kuule jos soitat. Sanoin että on parempi ettet soita, ja nyt vihaan tottelevaisuuttasi. Toivon että […]
Muistiinpanoja, elokuu 2016 Elokuun ensimmäinen. Elämme viikkoja joina kesä voi vielä ottaa uuden suunnan – tai leimautua alkamatta jääneeksi. Ihmiset kulkevat koteihinsa tihkun kastelemia katuja ja toivovat eksyvänsä. Löytävänsä kultaisena kimaltavan illan, hetken josta kaikki mukana vietävät muistot voisi veistää. Ensinäkemältä voisi ajatella ettei tällä kolmen kuukauden sadekuurolla ollut mitään tähdellistä annettavaa. Ehkä […]
Aina kirjoittaessani jotain melankolista ja rakkauteen liittyvää – fiktiotakin – sama tapahtumaketju toistuu. Isäni laittaa viestin, jossa näennäisen huolettomasti kysyy kuulumisiani. Hän tekee kaiken sen niin tutusti, niin varovasti, kuin pelkäisi rikkovansa ainoan tyttärensä. Ensin hän odottaa noin vuorokauden. Sitten kysyy. Ehkä ajattelee etten huomaa asioiden keskinäistä suhdetta. (Rakastan sinua isä.) Useimmiten vastaan ylikorostetun […]
