Törmäämme toppatakeissamme Prisman lehtihyllyllä ja arvomme kumpi tervehtii ensin. Kävelemme toistemme ohi tervehtimättä. Vielä kuusi vuotta sitten huusimme toistemme korvanjuureen narikkajonossa. Nyt painamme katseemme ratkaisevalla hetkellä ja teeskentelemme olevamme yksin. Niin se tapahtuu. Me loittonemme. Juurrumme toisiin ihmisiin ja kaupunkeihin joihin emme kymmenen vuotta sitten osanneet itseämme kuvitella ja joista kymmenen vuoden päästä haluamme pois. […]
En enää tiedä oletko pakkomielle vai kohtaloni. Haluaisin että olisit jo muisto, jonnekin siirtynyt selvärajainen pala historiaa. Haluaisin toivoa sinulle pelkkiä hyviä, meistä irtonaisia asioita. Mutta jokainen ajatus sinusta kiertyy lopustaan minuun. Ensimmäisinä viikkoina en uskalla imuroida koska pelkään etten kuule jos soitat. Sanoin että on parempi ettet soita, ja nyt vihaan tottelevaisuuttasi. Toivon että […]
Muistiinpanoja, elokuu 2016 Elokuun ensimmäinen. Elämme viikkoja joina kesä voi vielä ottaa uuden suunnan – tai leimautua alkamatta jääneeksi. Ihmiset kulkevat koteihinsa tihkun kastelemia katuja ja toivovat eksyvänsä. Löytävänsä kultaisena kimaltavan illan, hetken josta kaikki mukana vietävät muistot voisi veistää. Ensinäkemältä voisi ajatella ettei tällä kolmen kuukauden sadekuurolla ollut mitään tähdellistä annettavaa. Ehkä […]
Aina kirjoittaessani jotain melankolista ja rakkauteen liittyvää – fiktiotakin – sama tapahtumaketju toistuu. Isäni laittaa viestin, jossa näennäisen huolettomasti kysyy kuulumisiani. Hän tekee kaiken sen niin tutusti, niin varovasti, kuin pelkäisi rikkovansa ainoan tyttärensä. Ensin hän odottaa noin vuorokauden. Sitten kysyy. Ehkä ajattelee etten huomaa asioiden keskinäistä suhdetta. (Rakastan sinua isä.) Useimmiten vastaan ylikorostetun […]
Elokuu Viinilasin kylkiin painautuneista sormenjäljistä pystyi päättelemään että olimme istuneet siinä jonkin aikaa. En tiennyt mihin olin katsonut, mutten ainakaan kelloon tai silmiisi. Äänesi oli pehmeä ja vahva, anteeksipyytelemätön mutta ei ylimielisellä tavalla. Näytit siltä kuin olisit voinut pyrähtää lentoon hetkenä minä hyvänsä, ja minulle se kaikki oli hyvällä tavalla vähän liikaa. Puhuit rakkaudesta […]
Ystäviltäni on viime päivinä tipahdellut kysyviä viestejä. Miten menee? Viestien ohuen pahoittelevasta sävystä vasta muistan: aivan, se syöpä. Tapojeni vastaisesti kirjoitin kaiken ulos ennen kuin varsinaisesti kerroin kenellekään; kirjoitin siltä istumalta, tuuppasin tekstin ulos, suljin läppärin kannen, enkä ole juurikaan availlut sitä sen koomin. Huonojen uutisten jälkeen on aina yhtä vaikea jatkaa kevyellä, tai […]
Ihmiset kysyvät mitä minulle kuuluu ja minä vastaan että kaikkea. En aina hyvää, koska ei kenellekään kuulu aina hyvää. Isäni jää eläkkeelle ja lähettelee aurinkorannalta kuvia vesiliukumäistä. Tiukka toukokuu vaatii veronsa niin yöunista kuin vapaa-ajasta, mutta nautin täysin rinnoin työstäni. Poljen aamuisin töihin onnellisena onnellisuudestani. Asunnon pinnat täyttyvät sijoilleen unohtuneista asioista ja pölystä, on kesä ja […]
Lapsena kuuntelin tarinoita suvun naisista. Suorapuheisista, suurpiirteisistä, hieman levottomista seikkailijattarista. Heitä ihailin; naisia joilla ei ollut aikomustakaan elää kuten elää piti, saatika pyydellä nyt joltakulta anteeksi. He näkivät valtarakennelmien taakse ja pyyhkivät siveyssäännöillä pienen eteisensä lattiaa, elelivät kuten parhaaksi näkivät, tajusivat jo tuolloin ettei tänne synnytä normien täytteeksi keskikäyrillä kulkemaan. Naisia joiden lauseet eivät […]
Etsin koneen uumenista kuvituskuvaa tekstille, vaikka tiedän tasan tarkkaan että likimain kaikki kuvat on jo moneen kertaan käytetty. Nousen ja tartun hajamielisesti kameraan, kuljen huoneesta toiseen levottomana ja yritän etsiä kiinnostavia kuvakulmia joita ei olisi vielä puhkikuvattu. Kierrettyäni asunnon kolmeen kertaan ympäri, luovutan ja kaivan kaapinperältä ulkoisen kovalevyn jonne muutama vuosi takaperin tuuttasin lähes […]
Törmään kadulla vanhaan tuttuun. Missä viimeksi näimme, ai onko siitä jo niin kauan! Klassikkotilanne: asetan itseni välittömästi altavastaajaksi tilanteessa jossa kumpikaan ei ole soitellut. Katson ohi, olen kaivavinani laukunpohjalta jotain, törmään kalenteriin ja ehdotan kahvia. Pyydän anteeksi vaikken ole pahoillani, ehdotan parin viikon päähän alkuiltaa jona voisimme keinotekoisesti mahduttaa itsemme osaksi toistemme jo täysiä elämiä. Olishan […]
