All posts tagged: oma elämä

Ajattelu vaatii aikaa (jota meillä ei ole)

comments 6
ajattelen / Elämä / Mielipide

Viime vuoden lopulla piipahdin Ylellä podcast-vieraana vaihtamassa Julian kanssa ajatuksia työelämän normeista. Eilen ilmestyneessä jaksossa keskustelemme nelipäiväisestä työviikostani, josta olen ollut haastateltavana monissa eri medioissa kuluneen syksyn aikana. Lähikuukausien mediaosumien perusteella vaikuttaakin vahvasti siltä, että olen itse asiassa keksinyt nelipäiväisen työviikon. Yleisimmin esitetyt kysymykset ovat: miksi nelipäiväinen työviikko (siksi koska huvittaa), kuinka paljon se vaikuttaa elintasoon (ei liikaa) sekä oma suosikkini: mitä teen perjantaivapaillani. Viimeinen saattaa hyvinkin olla kysymyksistä tärkein. Perjantait ovat aivojeni hemmottelupäiviä. Silloin juon […]

Raollaan

comments 2
ajattelen / Elämä

Kävelen alkuillan läpi kotiin. Keskustan häly tasaantuu ja hiljenee, ikkunoiden valo puhkoo pimeää. Kolme vuotta sitten selasimme osoitteita ja kaupunginosia ja neliömääriä. Typistimme haaveita, siirsimme ajatuksissamme elämää kartalla ja pysäytimme sormen sopivaan kohtaan. Rakensimme paikkamme parittomista palasista ja päätimme että tässä on kotimme.  Kävelin huoneissa, avasin vesihanan ja totesin että käy. Mittailin mielessäni etäisyyksiä. Luotin järkeen, allekirjoitin paperit ja piirsin ääriviivani uudelleen. Pysähtymisen ajatus oli humalluttava. Tulisi joulu, toinen, kolmaskin. Askeleet hioisivat reittejä lattiaan, asiat […]

T: Iskä

comments 2
ajattelen / Elämä / Suhteet

Aina kirjoittaessani jotain melankolista ja rakkauteen liittyvää – fiktiotakin – sama tapahtumaketju toistuu. Isäni laittaa viestin, jossa näennäisen huolettomasti kysyy kuulumisiani. Hän tekee kaiken sen niin tutusti, niin varovasti, kuin pelkäisi rikkovansa ainoan tyttärensä. Ensin hän odottaa noin vuorokauden. Sitten kysyy. Ehkä ajattelee etten huomaa asioiden keskinäistä suhdetta. (Rakastan sinua isä.) Useimmiten vastaan ylikorostetun rennosti että kaikki on oikein hyvin. Tiedän että hänen on vaikeaa uskoa sitä, sillä tarinoideni minä-kertojat ovat lähes poikkeuksetta surumielisiä. Kai […]

Valehtelija

comments 3
ajattelen / Elämä

Aurinko valuttaa viimeiset paksut säteensä syyskuun päiviin, valo maalaa kultaisia kulmikkaita olohuoneen lattiaan. Kasvi pudottaa lehtensä. Saatoin nukkua pitkään. Saatoin juoda pienen pullon viiniä yksinäni ennen nukkumaan menoa, ilman aikomustakaan jakaa sitä kenenkään kanssa. Saatoin valehdella juhlissa että minun on mentävä, enkä voi jäädä juomaan kuohuvaa. Saatoin sanoa jotain väsymyksestä, antibioottikuurista ja pitkästä viikosta, lyödä kämmenillä polviin ja nousta. Todellisuudessa halusin juoda viinini yksin ja tanssia. Valehtelen yllättävän paljon. Kylvän pieniä, pehmentäviä puolitotuuksia. Merkityksettömiä yksityiskohtia. […]

Linnunpuolikas

comments 13
Elämä

Katselen taivasta huolestuneena. Pääskyset ovat poissa. Läpi kesän niiden lennossa läikkyy rajoittamaton riemu ja millintarkka uhkarohkeus, lupaus kaikesta ja ei mistään. Loppukesää kohti ne tippuen liitelevät pihan päästä päähän, kuin huolimattomasti taitellut paperilennokit. Lähtöselvitystä odottavina kieppuvat reunalta toiselle, tietämättä itsekään syytä levottomaan lentoonsa. Korttelin täyttänyt siritys lakkaa kenenkään huomaamatta. Piha herää mykkään aamuun, taivas on auroista tyhjä. On elokuu ja minä en ole valmis. Kuuntelen hiljaisuutta ja tuijotan kalenteria. Voiko olla. Katsahdan vielä taivaalle, varmuuden […]

Word (Not responding)

comments 2
Elämä

Lupasin itselleni kirjoittavani lomani jokaisena päivänä jotakin. On kaksiviikkoisen lomani toinen maanantai, ja minulla on yhtä vähän tai paljon asiaa kuin ennenkin. Koneeni käy hitaasti, yskii ylikuumentuneena kuten minäkin. Ystäväni synnytti vauvan ja mietin vain kuinka vääristyneen eksoottisen kuvan vauva saa Suomen kesistä. Pohdin myös, onko synnytyssaleissa tehokas ilmastointi. Vuoden vanha polkupyöräni on huollossa taas. Huoltomies kertoo puhelimessa että ongelma on äärimmäisen harvinainen, lähes mahdoton ollakseen edes olemassa. Mutta se on, toteamme molemmat ja odotamme […]

Väkevää elämää

comments 7
Elämä

Ystäviltäni on viime päivinä tipahdellut kysyviä viestejä. Miten menee? Viestien ohuen pahoittelevasta sävystä vasta muistan: aivan, se syöpä. Tapojeni vastaisesti kirjoitin kaiken ulos ennen kuin varsinaisesti kerroin kenellekään; kirjoitin siltä istumalta, tuuppasin tekstin ulos, suljin läppärin kannen, enkä ole juurikaan availlut sitä sen koomin. Huonojen uutisten jälkeen on aina yhtä vaikea jatkaa kevyellä, tai edes keskikevyellä linjalla, selitellen miksi joidenkin asioiden äärelle ei juuri nyt huvita jäädä. Tekee mieli tarttua aiheista kevyimpiin, puhua asioista joista […]

Syöpä suoraan sanoen

comments 18
Elämä / Suhteet

Ihmiset kysyvät mitä minulle kuuluu ja minä vastaan että kaikkea. En aina hyvää, koska ei kenellekään kuulu aina hyvää. Isäni jää eläkkeelle ja lähettelee aurinkorannalta kuvia vesiliukumäistä. Tiukka toukokuu vaatii veronsa niin yöunista kuin vapaa-ajasta, mutta nautin täysin rinnoin työstäni. Poljen aamuisin töihin onnellisena onnellisuudestani. Asunnon pinnat täyttyvät sijoilleen unohtuneista asioista ja pölystä, on kesä ja kiire ja tärkeämpääkin tekemistä. Kysyjille vastaan että ehtiihän sitä ihminen elämässään siivota. Lopulta kaaos käy kuitenkin niin sietämättömäksi, että raivaan […]

Aikuisuuden illuusio

comments 10
Elämä

Lakkiaispäivänä pujotin kaulaan helmet ja vastasin sadasti etten vielä tiedä. Meillä ei pitänyt olla mitään menetettävää. Meillä oli tuhlattavana ainoastaan pienet perinnöt ja tuore nuoruus. Oli haettavaa, rakennettavaa, luotavaa. Päätettävää ja päättämättä jätettävää. Pakko oli meistä etäällä, olimme jossain sen saavuttamattomissa. Tulevaisuus kellui nykyhetkestä irrallisena, menneisyydestä vapaana tilana jonne päästäkseen ei tarvinnut muuta kuin lipua sitä vastaan. Kiepuimme silmät kiinni ympyrää ja valitsimme suuntamme summanmutikassa, kaikki oli mahdollista, emme olleet kenellekään velkaa. Meillä oli vain […]

Ajan kaipuu

comments 6
Elämä / Suhteet

  Etsin koneen uumenista kuvituskuvaa tekstille, vaikka tiedän tasan tarkkaan että likimain kaikki kuvat on jo moneen kertaan käytetty. Nousen ja tartun hajamielisesti kameraan, kuljen huoneesta toiseen levottomana ja yritän etsiä kiinnostavia kuvakulmia joita ei olisi vielä puhkikuvattu. Kierrettyäni asunnon kolmeen kertaan ympäri, luovutan ja kaivan kaapinperältä ulkoisen kovalevyn jonne muutama vuosi takaperin tuuttasin lähes kaiken siihen asti kuvaamani. Kovalevy on täynnä kuvia ajasta jolloin asuin Kreikassa. Aika on piintynyt muistiin epätavallisen levottomana ajanjaksona, jolloin […]