Murtuneen mielen anatomiaa

  Väsymys lävistää ensin aamupäivät, sitten hitaat viikonloput. Vanhat, jo unohdetut ajatukset alkavat kiertää mielen reunoilla, tehden kevyitä painaumia päiviin. Kaikki tapahtuu vaivihkaa, tietämättäni. Paino leviää hienojakoisesti hetkiin, ilon sekaan, sumentaa tunteiden ääriviivoja tunnollisesti kaikessa hiljaisuudessa. Kävelen kevätiltana kotiin ja syön jäätelöä. Aurinko paistaa jo matalalta, koleassa ilmassa on lupaus kylmyyden loppumisesta – kesäiltojen kauneus […]

Liian täynnä

  Elämä juuri nyt: liian täyttä. Neljä päivää viikosta teen jättimäistä työprojektia, viidennen päivän juoksen kiinni muuta elämää. Kahtena jäljelle jääneenä päivänä nukun ja hengitän ja kieltäydyn kutsuista. Hoidan asioita sarjatulella: hakemukset, varaukset, huollot, lainat, haut, viennit, unohtuneet valokuvat ja kiireessä napattu kahvi. Purskahdan itkuun passihakemusta tehdessä ja totean että nyt on vähän liikaa. Priorisoin. […]

Lukijoilleni

  Lähikuukausina olen joutunut toistuvasti kasvotusten perustavanlaatuisen ongelmani kanssa, jonka tähän saakka olen pyrkinyt systemaattisesti unohtamaan, ja muistaessani pyrkinyt systemaattisesti siirtämään mieleni sivuun. Kiitos kuuluu yksiselitteisesti teille; olette tulleet puhumaan kaupunkien kaduilla, kahviloissa ja ratikoissa, kertoneet että luette ja olette jossain siellä minne minä en täältä näe. Kun kirjoitan, en varsinaisesti kirjoita kenellekään. Usein unohdan etten ole […]

Lauruus

  Nimipäiväni aamuna isäni onnittelee ensimmäisenä. Seuraavana äiti. Kaava toistuu jokaisena merkkipäivänäni; ensin isä, heti perään äiti. Lystikkäintä kuviossa on se tosiasia, että vanhempani elävät yhdessä. Lähettävät viestinsä todennäköisesti istuen toisiaan vastapäätä aamiaispöydässä. Rakastan sitä. Äidin viestissä on lauluni sanat. Minulla on ollut oma laulu pienestä pitäen. Äitini keksimä, tuhannesti laulettu. Hän lauloi sitä aamuisin […]

Ajattelu vaatii aikaa (jota meillä ei ole)

  Viime vuoden lopulla piipahdin Ylellä podcast-vieraana vaihtamassa Julian kanssa ajatuksia työelämän normeista. Eilen ilmestyneessä jaksossa keskustelemme nelipäiväisestä työviikostani, josta olen ollut haastateltavana monissa eri medioissa kuluneen syksyn aikana. Lähikuukausien mediaosumien perusteella vaikuttaakin vahvasti siltä, että olen itse asiassa keksinyt nelipäiväisen työviikon. Yleisimmin esitetyt kysymykset ovat: miksi nelipäiväinen työviikko (siksi koska huvittaa), kuinka paljon se vaikuttaa […]

Raollaan

  Kävelen alkuillan läpi kotiin. Keskustan häly tasaantuu ja hiljenee, ikkunoiden valo puhkoo pimeää. Kolme vuotta sitten selasimme osoitteita ja kaupunginosia ja neliömääriä. Typistimme haaveita, siirsimme ajatuksissamme elämää kartalla ja pysäytimme sormen sopivaan kohtaan. Rakensimme paikkamme parittomista palasista ja päätimme että tässä on kotimme.  Kävelin huoneissa, avasin vesihanan ja totesin että käy. Mittailin mielessäni etäisyyksiä. […]

T: Iskä

  Aina kirjoittaessani jotain melankolista ja rakkauteen liittyvää – fiktiotakin – sama tapahtumaketju toistuu. Isäni laittaa viestin, jossa näennäisen huolettomasti kysyy kuulumisiani. Hän tekee kaiken sen niin tutusti, niin varovasti, kuin pelkäisi rikkovansa ainoan tyttärensä. Ensin hän odottaa noin vuorokauden. Sitten kysyy. Ehkä ajattelee etten huomaa asioiden keskinäistä suhdetta. (Rakastan sinua isä.) Useimmiten vastaan ylikorostetun […]

Valehtelija

  Aurinko valuttaa viimeiset paksut säteensä syyskuun päiviin, valo maalaa kultaisia kulmikkaita olohuoneen lattiaan. Kasvi pudottaa lehtensä. Saatoin nukkua pitkään. Saatoin juoda pienen pullon viiniä yksinäni ennen nukkumaan menoa, ilman aikomustakaan jakaa sitä kenenkään kanssa. Saatoin valehdella juhlissa että minun on mentävä, enkä voi jäädä juomaan kuohuvaa. Saatoin sanoa jotain väsymyksestä, antibioottikuurista ja pitkästä viikosta, […]

Linnunpuolikas

  Katselen taivasta huolestuneena. Pääskyset ovat poissa. Läpi kesän niiden lennossa läikkyy rajoittamaton riemu ja millintarkka uhkarohkeus, lupaus kaikesta ja ei mistään. Loppukesää kohti ne tippuen liitelevät pihan päästä päähän, kuin huolimattomasti taitellut paperilennokit. Lähtöselvitystä odottavina kieppuvat reunalta toiselle, tietämättä itsekään syytä levottomaan lentoonsa. Korttelin täyttänyt siritys lakkaa kenenkään huomaamatta. Piha herää mykkään aamuun, taivas […]

Word (Not responding)

  Lupasin itselleni kirjoittavani lomani jokaisena päivänä jotakin. On kaksiviikkoisen lomani toinen maanantai, ja minulla on yhtä vähän tai paljon asiaa kuin ennenkin. Koneeni käy hitaasti, yskii ylikuumentuneena kuten minäkin. Ystäväni synnytti vauvan ja mietin vain kuinka vääristyneen eksoottisen kuvan vauva saa Suomen kesistä. Pohdin myös, onko synnytyssaleissa tehokas ilmastointi. Vuoden vanha polkupyöräni on huollossa […]