Katse

Keskipäivän tienoilla kävelen läpi kadunkulman, joka on yksi rakkaimmista, mutta johon enää harvoin päädyn. Kulmassa istuu poika työhaalareissa. Katson kiharaa tukkaa jolla on eittämättä oma tahto ja jota jokainen haluaa koskea. Poika nostaa katseensa sylistään ja katsoo suoraan silmiini. Katse pysähtyy ja jää, kestää niin kauan että ehdin ylittää kadun ja kääntää kasvoni pois. Katseessa […]

Haaveiden historia

  Lomallani tajuan omakohtaisesti kenestä puhumme kun puhumme kesälomalla valaistuneista. Puhumme minusta. Kolmen viikon aikana liityn salakavalasti heidän joukkoonsa: asteittain, itsestäni sivussa. Aamu aamulta tajuan olevani yhä kauempana kotoa. En liiku, mutta tulen yhä tietoisemmaksi siitä etten ole edes matkalla oikeaan suuntaan. En edes katso sinne. Odotan kaukaisuudessa liikkumatta, jähmettyneenä, aivan kuin olisin vasta tajunnut […]

Saatot

  Kävelen hautausmaan vierttä kotiin, kun eksyneen oloinen pariskunta kysyy reittiä pienelle kappelille. Hautausmaa on suuri ja aikaa on vähän. Kysyjien äänessä risteilee huoli, minuutteihin pingottuu hätä ja myöhästymisen häpeä. Lähden opastamaan mustiin pukeutuneita, ja pian istun ruokaostosteni kanssa tuntemattomassa autossa matkalla tuntemattomiin hautajaisiin. Takapenkillä lepää yksi valkoinen ruusu. En tiedä heidän nimiään tai ketä […]

Jakamatonta

  Kuin ohut kerros mutaa olisi kuivuttuaan murtunut pois. Jollain ihmeellisellä tavalla olen pitkästä aikaa täysin paljas. Ajatukseni eivät enää suodatu, puhun suoraan ja kohti. Tunnen rakkautta, surua ja ajoittaista vanhakantaista vihaa. Turhaudun viimeiseen, ja se tekee minut onnelliseksi. Täysin mitäänsanomattomassa hetkessä itken onnesta. Kaikki ei selity kesällä. Se selittyy ajalla. Katselen keittiön pöydällä lepääviä […]

Paremmin

  Lokakuu Mikään ei ole varsinaisesti muuttunut, paitsi vuodenaika ja asunnon seinien värit. Ja jokin minussa. Jokin väsyttävä, hahmoton hämärä kaventaa päivien merkitystä. Päivät kierähtävät itsensä ympäri, kellahtavat kyljelleen ja alkavat alusta. Istun sohvalla ja odotan. Viikot kuluvat ja minä niiden mukana. En tiedä onko tämä surua, ikävää vai vihaa, mutta toivon ettei ainakaan jälkimmäistä. […]

Murtuneen mielen anatomiaa

  Väsymys lävistää ensin aamupäivät, sitten hitaat viikonloput. Vanhat, jo unohdetut ajatukset alkavat kiertää mielen reunoilla, tehden kevyitä painaumia päiviin. Kaikki tapahtuu vaivihkaa, tietämättäni. Paino leviää hienojakoisesti hetkiin, ilon sekaan, sumentaa tunteiden ääriviivoja tunnollisesti kaikessa hiljaisuudessa. Kävelen kevätiltana kotiin ja syön jäätelöä. Aurinko paistaa jo matalalta, koleassa ilmassa on lupaus kylmyyden loppumisesta – kesäiltojen kauneus […]

Liian täynnä

  Elämä juuri nyt: liian täyttä. Neljä päivää viikosta teen jättimäistä työprojektia, viidennen päivän juoksen kiinni muuta elämää. Kahtena jäljelle jääneenä päivänä nukun ja hengitän ja kieltäydyn kutsuista. Hoidan asioita sarjatulella: hakemukset, varaukset, huollot, lainat, haut, viennit, unohtuneet valokuvat ja kiireessä napattu kahvi. Purskahdan itkuun passihakemusta tehdessä ja totean että nyt on vähän liikaa. Priorisoin. […]

Lukijoilleni

  Lähikuukausina olen joutunut toistuvasti kasvotusten perustavanlaatuisen ongelmani kanssa, jonka tähän saakka olen pyrkinyt systemaattisesti unohtamaan, ja muistaessani pyrkinyt systemaattisesti siirtämään mieleni sivuun. Kiitos kuuluu yksiselitteisesti teille; olette tulleet puhumaan kaupunkien kaduilla, kahviloissa ja ratikoissa, kertoneet että luette ja olette jossain siellä minne minä en täältä näe. Kun kirjoitan, en varsinaisesti kirjoita kenellekään. Usein unohdan etten ole […]

Lauruus

  Nimipäiväni aamuna isäni onnittelee ensimmäisenä. Seuraavana äiti. Kaava toistuu jokaisena merkkipäivänäni; ensin isä, heti perään äiti. Lystikkäintä kuviossa on se tosiasia, että vanhempani elävät yhdessä. Lähettävät viestinsä todennäköisesti istuen toisiaan vastapäätä aamiaispöydässä. Rakastan sitä. Äidin viestissä on lauluni sanat. Minulla on ollut oma laulu pienestä pitäen. Äitini keksimä, tuhannesti laulettu. Hän lauloi sitä aamuisin […]

Ajattelu vaatii aikaa (jota meillä ei ole)

  Viime vuoden lopulla piipahdin Ylellä podcast-vieraana vaihtamassa Julian kanssa ajatuksia työelämän normeista. Eilen ilmestyneessä jaksossa keskustelemme nelipäiväisestä työviikostani, josta olen ollut haastateltavana monissa eri medioissa kuluneen syksyn aikana. Lähikuukausien mediaosumien perusteella vaikuttaakin vahvasti siltä, että olen itse asiassa keksinyt nelipäiväisen työviikon. Yleisimmin esitetyt kysymykset ovat: miksi nelipäiväinen työviikko (siksi koska huvittaa), kuinka paljon se vaikuttaa […]