Kun ystäväni kertoi kirjoittavansa kirjaa äitiydestä, olin sanalla sanoen innoissani. En siksi etteikö äitiydestä olisi kirjoitettu, vaan siksi ettei siitä koskaan ole kirjoitettu näin. Tiedän olevani jäävi kehumaan ystäväni teosta, mutten ole ainoa kehujen viljelijä; kirja on otettu todella hyvin vastaan, enkä ihmettele – se on helpottava hengähdystauko keskustelussa jota leimaa vieraannuttava puolenvalinta ja periaatteellisuus. Kekkonen onnistuu kirjoittamaan ilman äitiyteen liitettäviä vastinpareja ja mustavalkoisuutta. Se ei ole laskelmoitua välinpitämättömyyttä, vaan luonnollinen tapa säilyttää minuus uppoamatta […]