All posts tagged: kirjoittaminen

Toinen hiljaisuus

comments 10
ajattelen / Elämä / Kirjallisuus / kirjoittaminen / Suhteet

En tiedä mistä aloittaisin, enkä varsinkaan mihin lopettaisin. Tämä on henkilökohtainen teksti. Tämän lähemmäs päiväkirjaa en pääse. Jatkan taas kirjoittamisesta. (Ymmärrän päivä päivältä paremmin miksi niin moni kirjailija käsittelee kirjoittamista teoksissaan. Kirjoittaminen on olemista, ja oleminen on problemaattista.) Aivojen takaosassa kohisee. Siellä soi kappale jota en muista koskaan kuulleeni. Hyräilen laulua ja puren poskihampaita huomaamattani yhteen. Herään aamuihin irvistäen. Jotta voin jatkaa kirjoittamista, minun on pysähdyttävä kivun äärelle ja käärittävä se auki. Mietin miksi palaan […]

Kirjoittamisesta ja rajoista

comments 4
ajattelen / Elämä / kirjoittaminen

Olen pyöritellyt kysymyksiä ja ajatuksia jotka tuntuvat pulpahtavan pintaan joka ikinen kevät. En tiedä miksi tai miten lisääntyvä valon määrä korreloi itsemäärittelyn tarpeeni kanssa, mutta jokin yhteys näillä on. Talven jäljiltä ääriviivat on ikään kuin piirrettävä uudelleen, kun lumi ei enää peitä. Palaan kysymyksiin kirjoittamisesta sekä siitä mikä on totta. On tehtävä selväksi itselleni – ja muille – että tämä kaikki on ja ei ole totta. Tulkintaa, yksipuolista, minun näkemääni sekä paljon sellaista jota olisin […]

Yhdessä kesässä

comments 2
ajattelen / Elämä / kirjoittaminen

Valo kiristyy kupariseksi ennen katoamistaan. Silittää selkänojia, poskipäitä, talojen kylkiä, häikäisee enää harvoin. Laskeutuu valittuihin paikkoihin ja sanoo: hei sitten. Rakastan näitä pitkittyneitä hyvästejä. Päivät tummuvat reunamiltaan kohti keskustaa, kunnes jälleen on koko ajan hämärää. Siihenkin tottuu. En muista tästäkään kesästä erityisesti mitään. Tämäkin oli vuodenaika muiden välissä. Joskus mietin vaivaako minua jokin; miksi aika ja sen rakentamat muistot eivät pinty minuun, miksen osaa listata asioita joita tunsin ja koin ja kävin milloinkin läpi. On […]

Laiskoja hyvästejä

comments 2
Elämä / kirjoittaminen / Suhteet

Huoneeni oli asunnon suurin ja viilein. Välimeren talvi oli kylmempi kuin olin osannut kuvitella. Hän ei tullut kertaakaan käymään luonani. Kuukausien kuluessa tajusin toivovani ettei hän edes ehdottaisi sitä. Viimeiset viikot pakkasin hajamielisesti tavaroitani ja mietin miten ottaa esiin se tosiasia ettei meistä tulisi tämän onnellisempia, eikä se riitä. Lähtöpäivän aamuna kämppis jäi itkemään parvekkeelle. En ymmärtänyt mitä hän itki; aikaa joka oli mennyt vai aikaa jota ei enää tulisi. Minä halusin vain kotiin eroamaan. […]

2017 – 2019

comments 6
ajattelen / Elämä / kirjoittaminen / Suhteet

2017 Istun ystäväni kanssa kahvilassa. Hänellä vaaleanroosa neule, kaunis pyöreä vatsa ja tukala olo. Minulla vain tukala olo. Ystäväni sanoo että minun on kirjoitettava. Suljettava blogi ja keskitettävä voimavarani ja aikani kirjaan. Vastaan etten halua kirjoittaa kirjaa, eikä minulla ole tarinaa. Syömme sulhaspiirakoita ja vaihdamme aihetta.   Jatkan blogia ja todistelua siitä ettei minulla ole sanottavaa. Tukala pitkittyy, kroonistuu osaksi olemustani. En tunnista syytä sille miksi kävelen vähän kumarassa ja puhun aiempaa vähemmän.   2018 […]

Lennosta

Jätä kommentti
ajattelen / Elämä / kirjoittaminen

Lentokoneessa, maaliskuussa 2019 Viimeistään lähtöportilla tulen uskoon, kaikkiin uskoihin. Rukoilen salaa jokaista paikalla olevaa jumalaa, otan vastaan jokaisen siunauksen ja suureelliselta tuntuvan lupauksen. Olen valmis nojaamaan maailmankatsomuksellisesti mihin tai kehen tahansa. Lahjon kohtaloa ajatuksissani varmuuden vuoksi. Lupailen tyhjiä ja toivon muiden tekevän samoin. Häpeän hädän puhkaisemaa opportunismiani. Häpeän kunnes muistan taas pelätä. Ystäväni pelkää risteilemistä. Juuri nyt antaisin mitä vain että voisin kellua Suomenlahden satametrisen syvyyden pinnalla. Katson ikkunasta pienemmäksi pirstaloituvaa maisemaa ja yritän olla […]

Linnuista esim.

comments 2
ajattelen / Elämä / kirjoittaminen

Maaliskuu. Päivien pidättyväinen valo, mudan sävyissä kylpevä maa, suruja hiljalleen hylkivä mieli. Pitkiksi venyneet työpäivät, mikrotettu kahvi, kvartaalin taite ja unohtuneet lupaukset. Yllättävissä kohtaamisissa outo, pahoitteleva sävy. Kaiken tämän keskellä, lomassa, yllä ja alla on tasoja joihin meillä ei ole päätäntävaltaa tai syvempää ymmärrystä. Yksin lentävät linnut jakavat tasaharmaan taivaan satoihin osiin, maan alla heräämistään odottaa sikeästi nukkuvien kerros. Taajamien reunoilla yhtenäiset kuusirintamat kasvavat hiljaa osaksi ohi ajavien maisemaa, josta tämä maa tunnetaan. Olen kyllästynyt puhumaan […]

Huora ei ole argumentti

comments 18
ajattelen / Mielipide

Ilmainen neuvo toimittajaksi haluaville (ja ihmisille ylipäätään): etsiydy erimielisten seuraan ja keskustele. Opi, kysy, kuuntele. Tarkenna, kyseenalaista, vaadi perusteluita. Raivostuakin saa. Se on ihan ok – puhummehan tärkeistä aiheista. Noin viisitoista vuotta sitten istuin laivan diskossa, kun viereeni istahti kalju mies pilottitakissa ja maastohousuissa. Hän esitteli itsensä, minä itseni. Hän halusi tarjota drinkin ja tehdä lähempää tuttavuutta, minä halusin tietää miksi ihminen tatuoi hakaristin päähänsä. Kysyin ja kuuntelin, ja niin teki myös mies pöydän toisella […]

Kipinävuoro

comments 2
Elämä / kirjoittaminen / Suhteet

Heräsimme outoon viileään. Käänsimme kylkeä, kääriydyimme tiukemmin peittoihimme ja yritimme jatkaa unta. Sadantena aamuna savun haju pakotti nousemaan. Seurasin ääneti perässäsi. Jäin seisomaan etäälle ja katselin sinua. Havahduit läsnäolooni ja yritit hymyillä. Katseessasi oli pelkoa joka tarttui minuun. Olit luvannut tuhannesti kaiken järjestyvän, mutta nyt olit vaiti. Jätimme lauseet ja asiat kesken, polvistuimme ääneti. Asetimme kuperat kämmenet sen ympärille ja odotimme viikkokausia hengittämättä. Emme puhuneet, toivoimme vain. Peruimme menomme, keksimme tekosyitä. Katselimme koverassa hämärässä sinnittelevää […]

Tunnin tekstit: voi poikia

Jätä kommentti
ajattelen / Elämä / kirjoittaminen / Mielipide

Perustaa perhe tai olla perustamatta, pohtia sopivatko verbit perustaa ja hankkia johonkin niin pyhään. Työntää vaunuja ja nauttia, nielaista sormus ja nauttia. Ostaa talo ja nauttia omasta, vuokrata toiselta ja nauttia vapaudesta. Perustella helppoudella, vapaudella lähteä. Olla kuitenkin lähtemättä. Kävellä maisterina ulos toukokuiseen tyhjyyteen ja luottaa siihen että jotain tulee. Kirjoittaa ilmaan satoja hakemuksia, keskittyä täysillä käsillä olevaan elon pätkään. Siihen mitä jo on. Kaikesta voi poikia kaikkea, kun vain tarpeeksi yrittää. Sopia pätkistä, tottua katkoviivaiseen jatkumoon. Miksikä sitä kutsuttiinkaan? […]