Luovuuslista

  Laulujen sanoituksilla on minulle aivan erityinen merkitys. 2000-luvun alussa maailmani aukesi, kun laulujen lyriikoita pystyi metsästämään internetistä. Tietokoneluokan kuumassa hämärässä naputin hakukoneeseen r&b-suosikkejani ja tulostin liuskoittain lyriikkaa vain huomatakseni, kuinka tyhjää sisältö usein oli. Melodia ei pelasta mitäänsanomattomuudelta. Kun en ehdi lukemaan tai kirjoittamaan ja pelkään menettäväni kieleni – tätäkin elämäni välillä on – […]

Lukijoilleni

  Lähikuukausina olen joutunut toistuvasti kasvotusten perustavanlaatuisen ongelmani kanssa, jonka tähän saakka olen pyrkinyt systemaattisesti unohtamaan, ja muistaessani pyrkinyt systemaattisesti siirtämään mieleni sivuun. Kiitos kuuluu yksiselitteisesti teille; olette tulleet puhumaan kaupunkien kaduilla, kahviloissa ja ratikoissa, kertoneet että luette ja olette jossain siellä minne minä en täältä näe. Kun kirjoitan, en varsinaisesti kirjoita kenellekään. Usein unohdan etten ole […]

Lennosta

  Lentokoneessa, maaliskuussa 2019 Viimeistään lähtöportilla tulen uskoon, kaikkiin uskoihin. Rukoilen salaa jokaista paikalla olevaa jumalaa, otan vastaan jokaisen siunauksen ja suureelliselta tuntuvan lupauksen. Olen valmis nojaamaan maailmankatsomuksellisesti mihin tai kehen tahansa. Lahjon kohtaloa ajatuksissani varmuuden vuoksi. Lupailen tyhjiä ja toivon muiden tekevän samoin. Häpeän hädän puhkaisemaa opportunismiani. Häpeän kunnes muistan taas pelätä. Ystäväni pelkää […]

Linnuista esim.

    Maaliskuu. Päivien pidättyväinen valo, mudan sävyissä kylpevä maa, suruja hiljalleen hylkivä mieli. Pitkiksi venyneet työpäivät, mikrotettu kahvi, kvartaalin taite ja unohtuneet lupaukset. Yllättävissä kohtaamisissa outo, pahoitteleva sävy. Kaiken tämän keskellä, lomassa, yllä ja alla on tasoja joihin meillä ei ole päätäntävaltaa tai syvempää ymmärrystä. Yksin lentävät linnut jakavat tasaharmaan taivaan satoihin osiin, maan alla […]

Huora ei ole argumentti

  Ilmainen neuvo toimittajaksi haluaville (ja ihmisille ylipäätään): etsiydy erimielisten seuraan ja keskustele. Opi, kysy, kuuntele. Tarkenna, kyseenalaista, vaadi perusteluita. Raivostuakin saa. Se on ihan ok – puhummehan tärkeistä aiheista. Noin viisitoista vuotta sitten istuin laivan diskossa, kun viereeni istahti kalju mies pilottitakissa ja maastohousuissa. Hän esitteli itsensä, minä itseni. Hän halusi tarjota drinkin ja […]

Kipinävuoro

  Heräsimme outoon viileään. Käänsimme kylkeä, kääriydyimme tiukemmin peittoihimme ja yritimme jatkaa unta. Sadantena aamuna savun haju pakotti nousemaan. Seurasin ääneti perässäsi. Jäin seisomaan etäälle ja katselin sinua. Havahduit läsnäolooni ja yritit hymyillä. Katseessasi oli pelkoa joka tarttui minuun. Olit luvannut tuhannesti kaiken järjestyvän, mutta nyt olit vaiti. Jätimme lauseet ja asiat kesken, polvistuimme ääneti. […]

Tunnin tekstit: voi poikia

  Perustaa perhe tai olla perustamatta, pohtia sopivatko verbit perustaa ja hankkia johonkin niin pyhään. Työntää vaunuja ja nauttia, nielaista sormus ja nauttia. Ostaa talo ja nauttia omasta, vuokrata toiselta ja nauttia vapaudesta. Perustella helppoudella, vapaudella lähteä. Olla kuitenkin lähtemättä. Kävellä maisterina ulos toukokuiseen tyhjyyteen ja luottaa siihen että jotain tulee. Kirjoittaa ilmaan satoja hakemuksia, keskittyä täysillä käsillä olevaan […]

Tunnin tekstit: leikitään kuollutta

  Ravintolan ovi käy, kaupungin häly pulppuaa sisälle. Tunnistan ryhtisi kauimmaisesta pöydästä saakka. Ääriviivat jotka piirtyivät kahden kevään ajan sänkyni reunoille ja vielä silloin tällöin aamuöisiin valveuniin. Niistä öistä en kerro kenellekään. Katsoimme toukokuisena iltapäivänä rappukäytävän lattiaa, sitten toisiamme, tarjosin kantoapua, sinä hymyilit ja sanoit pärjääväsi. Sovimme pitävämme yhteyttä, yhtä. Kiitin koska en muuta osannut, […]

Tila

  Joulun jälkeen minulla olisi aikaa kirjoittaa. Sen sijaan kävelen ympäri asuntoa levottomana. Istun minuutiksi, vaihdan pari sanaa, siirryn sängylle makaamaan, luen sivun kirjasta, palaan sohvalle, kysyn turhia kysymyksiä jäämättä kuuntelemaan vastauksia, nousen ja jatkan saamatta mitään aikaiseksi. Illan tunnit kiemurtelevat ja kierrän asuntoa kuin eksynyt. Seuraavana aamuna sama toistuu. Ja seuraavana. Seison aamukahvini kanssa […]

Toivottomuudesta ja kirjoittamisesta

  Lapsena rakastin elokuvia jotka eivät päättyneet onnellisesti. Ehkä se ruokki alkukantaista melankoliaani, ehkä minua kiehtoi se että se oli enemmän totta. Lopputekstien hohkatessa paneeliseinälle, oli kyynelten läpi todettava ettei mitään katarsista tulisi. Kun kirjoitan tekstejä ilman toivoa, tuttu kaava toistuu: ihmiset kysyvät toivon perään. Mihin se jäi? Jokin lupaus, oppi tai edes avoimeksi jättävä […]