Huora ei ole argumentti

  Ilmainen neuvo toimittajaksi haluaville (ja ihmisille ylipäätään): etsiydy erimielisten seuraan ja keskustele. Opi, kysy, kuuntele. Tarkenna, kyseenalaista, vaadi perusteluita. Raivostuakin saa. Se on ihan ok – puhummehan tärkeistä aiheista. Noin viisitoista vuotta sitten istuin laivan diskossa, kun viereeni istahti kalju mies pilottitakissa ja maastohousuissa. Hän esitteli itsensä, minä itseni. Hän halusi tarjota drinkin ja […]

Kipinävuoro

  Heräsimme outoon viileään. Käänsimme kylkeä, kääriydyimme tiukemmin peittoihimme ja yritimme jatkaa unta. Sadantena aamuna savun haju pakotti nousemaan. Seurasin ääneti perässäsi. Jäin seisomaan etäälle ja katselin sinua. Havahduit läsnäolooni ja yritit hymyillä. Katseessasi oli pelkoa joka tarttui minuun. Olit luvannut tuhannesti kaiken järjestyvän, mutta nyt olit vaiti. Jätimme lauseet ja asiat kesken, polvistuimme ääneti. […]

Jää

  Kävelemme järven jäällä alkuillan hämärässä. Emme varo askeleitamme kulkiessamme valmista polkua. Näihin jäihin joku vajosi vuosi sitten, moni ennen sitä ja monet vielä joskus. Kuinka traagista ja typerää. Kuolla sulaan liiassa kirkkaudessa ja rohkeudessa. Mitä he ajattelivat? Ettei ole mitään hävittävää vai ettei ole mitään pelättävää? Järvi nielee hiljaa eikä kiitä. En voisi koskaan […]

Lauruus

  Nimipäiväni aamuna isäni onnittelee ensimmäisenä. Seuraavana äiti. Kaava toistuu jokaisena merkkipäivänäni; ensin isä, heti perään äiti. Lystikkäintä kuviossa on se tosiasia, että vanhempani elävät yhdessä. Lähettävät viestinsä todennäköisesti istuen toisiaan vastapäätä aamiaispöydässä. Rakastan sitä. Äidin viestissä on lauluni sanat. Minulla on ollut oma laulu pienestä pitäen. Äitini keksimä, tuhannesti laulettu. Hän lauloi sitä aamuisin […]

Tunnin tekstit: leikitään kuollutta

  Ravintolan ovi käy, kaupungin häly pulppuaa sisälle. Tunnistan ryhtisi kauimmaisesta pöydästä saakka. Ääriviivat jotka piirtyivät kahden kevään ajan sänkyni reunoille ja vielä silloin tällöin aamuöisiin valveuniin. Niistä öistä en kerro kenellekään. Katsoimme toukokuisena iltapäivänä rappukäytävän lattiaa, sitten toisiamme, tarjosin kantoapua, sinä hymyilit ja sanoit pärjääväsi. Sovimme pitävämme yhteyttä, yhtä. Kiitin koska en muuta osannut, […]

Mitä kuolemisesta kerrotaan

  Tapaninpäivän iltana katson elokuvaa, jossa päähenkilö sairastuu parantumattomasti, käy pikakelauksella läpi eletyn elämänsä ja sitten kuolee. Draamankaari on klassinen, elementit aina samat: toivo, hyväksyntä, valmiiksi tuleminen. Viimeiseen asti kamppaillut päähenkilö kuulee huonot uutiset ja tulee sinuiksi kuolemansa kanssa yhdessä yössä. Pitkälliseen sairastamiseen liitetään usein jaettu tunnustus kaiken päättymisestä. Hitaan kuoleman kaari on kerronnaltaan identtinen; […]

Joulupiilo

  Joulut ovat viime vuosina vaihdelleet. Kaava alkoi hiljalleen rikkoutua muutamia vuosia sitten; tuli puolisoita, matkoja, eroja, vaihteleva määrä muuttuvia elementtejä. Elämää. Jouluihini kuuluu vuodesta riippuen vaihteleva määrä vaihtuvia ihmisiä. Tänä vuonna kutsuin kummisetäni meille. Marraskuinen harmaus levisi ravintolan suuren ikkunan ulkopuolella, kun heitin ehdotuksen ilmaan. Lyhyt keskustelu päättyi helpottuneeseen huokaukseen. Jouluna ja juhannuksena koordinaatit […]

Sukujuhlat

  Heilutan jalkaa musiikin tahdissa ja luon viipalekuvausta jokaisesta minuutista. Joku tanssii, joku juo liikaa, joku vaipuu ajatuksiinsa kulmapöydässä. Puhe nojaa nostalgiaan, aikaan ennen meitä. Mietin kuinka vanhaksi on elettävä saadakseen oman painaumansa jaettuun historiaan. Kuuntelen tarinaa meistä, mutten tunnista itseäni siitä. Yöllä joku paljastaa salaisuuden jonka kertoi jo vuosia sitten. Lattialla risteilee askeleita ja […]

Toivottomuudesta ja kirjoittamisesta

  Lapsena rakastin elokuvia jotka eivät päättyneet onnellisesti. Ehkä se ruokki alkukantaista melankoliaani, ehkä minua kiehtoi se että se oli enemmän totta. Lopputekstien hohkatessa paneeliseinälle, oli kyynelten läpi todettava ettei mitään katarsista tulisi. Kun kirjoitan tekstejä ilman toivoa, tuttu kaava toistuu: ihmiset kysyvät toivon perään. Mihin se jäi? Jokin lupaus, oppi tai edes avoimeksi jättävä […]

Tuntemattomiksi tulleet

  Törmäämme toppatakeissamme Prisman lehtihyllyllä ja arvomme kumpi tervehtii ensin. Kävelemme toistemme ohi tervehtimättä. Vielä kuusi vuotta sitten huusimme toistemme korvanjuureen narikkajonossa. Nyt painamme katseemme ratkaisevalla hetkellä ja teeskentelemme olevamme yksin. Niin se tapahtuu. Me loittonemme. Juurrumme toisiin ihmisiin ja kaupunkeihin joihin emme kymmenen vuotta sitten osanneet itseämme kuvitella ja joista kymmenen vuoden päästä haluamme pois. […]