Jää

  Kävelemme järven jäällä alkuillan hämärässä. Emme varo askeleitamme kulkiessamme valmista polkua. Näihin jäihin joku vajosi vuosi sitten, moni ennen sitä ja monet vielä joskus. Kuinka traagista ja typerää. Kuolla sulaan liiassa kirkkaudessa ja rohkeudessa. Mitä he ajattelivat? Ettei ole mitään hävittävää vai ettei ole mitään pelättävää? Järvi nielee hiljaa eikä kiitä. En voisi koskaan […]

Mitä kuolemisesta kerrotaan

  Tapaninpäivän iltana katson elokuvaa, jossa päähenkilö sairastuu parantumattomasti, käy pikakelauksella läpi eletyn elämänsä ja sitten kuolee. Draamankaari on klassinen, elementit aina samat: toivo, hyväksyntä, valmiiksi tuleminen. Viimeiseen asti kamppaillut päähenkilö kuulee huonot uutiset ja tulee sinuiksi kuolemansa kanssa yhdessä yössä. Pitkälliseen sairastamiseen liitetään usein jaettu tunnustus kaiken päättymisestä. Hitaan kuoleman kaari on kerronnaltaan identtinen; […]

Kuulomuistista

  Vuoden viimeisinä päivinä kierrän jälleen järveä. Spotify on luonut listan vuoden aikana eniten kuuntelemistani kappaleista. Kuunnellessani listaa käyn läpi taakse jääneitä hetkiä, tunteita ja ihmisiä – kappaleita jotka olen ehtinyt ja ehkä yrittänyt unohtaa. Yritän tavoittaa adjektiivia joka summaisi tämän viimeisiään vetelevän vuoden. Vaivalloisesti hengittäen se haukkoo, on enää ohuelti kiinni kapeasta kulmasta, ennen […]

Sukujuhlat

  Heilutan jalkaa musiikin tahdissa ja luon viipalekuvausta jokaisesta minuutista. Joku tanssii, joku juo liikaa, joku vaipuu ajatuksiinsa kulmapöydässä. Puhe nojaa nostalgiaan, aikaan ennen meitä. Mietin kuinka vanhaksi on elettävä saadakseen oman painaumansa jaettuun historiaan. Kuuntelen tarinaa meistä, mutten tunnista itseäni siitä. Yöllä joku paljastaa salaisuuden jonka kertoi jo vuosia sitten. Lattialla risteilee askeleita ja […]

Raollaan

  Kävelen alkuillan läpi kotiin. Keskustan häly tasaantuu ja hiljenee, ikkunoiden valo puhkoo pimeää. Kolme vuotta sitten selasimme osoitteita ja kaupunginosia ja neliömääriä. Typistimme haaveita, siirsimme ajatuksissamme elämää kartalla ja pysäytimme sormen sopivaan kohtaan. Rakensimme paikkamme parittomista palasista ja päätimme että tässä on kotimme.  Kävelin huoneissa, avasin vesihanan ja totesin että käy. Mittailin mielessäni etäisyyksiä. […]

Salaa leikkineet

  Vuosituhannen vaihde, joulukuu 1999 Itken äidille keittiössä. Kun muut tulevat koteihinsa myöhään ja myöhemmin, yrittävät peitellä tupakanhajua vaatteisiin pyöritetyllä Rexonalla ja ihastumistaan alkeellisella välinpitämättömyydellä, minä yritän parhaani mukaan hahmottaa tätä uutta pelikenttää ja pysytellä sen reunamilla. Näkymättömissä. Leikin salaa barbeilla. Olen leikkinyt salaa viimeisen vuoden, sillä kukaan muu ei enää leiki. Ensi vuonna olen […]

Tivolikesä

  Minulla on ollut hyvin yksityiskohtaisia, tarkkarajaisia haaveita kesistä joita haluaisin elää. Monta vuotta haaveilin kesästä tivolin matkassa. Kesäkuusta elokuuhun nukkuisin ohuella patjalla huonosti ja vähän tai en ollenkaan. Ajaisin letkan mukana kaupunkeihin vain lähteäkseni niistä pois. Vilustuisin alkukesästä, polttaisin poskipääni, tervehtisin kaupunkien tuntemattomia kesälomalaisia enkä kaipaisi ketään – korkeintaan omaa rauhaa ja kotiruokaa. Jonain […]

Syöpä suoraan sanoen

Ihmiset kysyvät mitä minulle kuuluu ja minä vastaan että kaikkea. En aina hyvää, koska ei kenellekään kuulu aina hyvää. Isäni jää eläkkeelle ja lähettelee aurinkorannalta kuvia vesiliukumäistä. Tiukka toukokuu vaatii veronsa niin yöunista kuin vapaa-ajasta, mutta nautin täysin rinnoin työstäni. Poljen aamuisin töihin onnellisena onnellisuudestani. Asunnon pinnat täyttyvät sijoilleen unohtuneista asioista ja pölystä, on kesä ja […]

Kesäusko

  Toukokuun ennennäkemätön helleaalto ja yllätyksestä paahtuneet ihmiset. Tuijotan kerrostalon tyhjiä parvekkeita. Betoniseinät kylpevät valossa kuin alastomina yllätetyt. Kukaan ei ole ehtinyt kaikelta palvonnaltaan istuttaa kukkia. Kai ajattelevat että kyllähän sitä ehtii. Että kyllähän tämä jatkuu. Kesä ei koskaan ole tarpeeksi pitkä tai hyvä. Ei ole olemassa tarpeeksi kesää. Paitsi lapsuudessa, jonne ei enää yltä. […]