Raollaan

  Kävelen alkuillan läpi kotiin. Keskustan häly tasaantuu ja hiljenee, ikkunoiden valo puhkoo pimeää. Kolme vuotta sitten selasimme osoitteita ja kaupunginosia ja neliömääriä. Typistimme haaveita, siirsimme ajatuksissamme elämää kartalla ja pysäytimme sormen sopivaan kohtaan. Rakensimme paikkamme parittomista palasista ja päätimme että tässä on kotimme.  Kävelin huoneissa, avasin vesihanan ja totesin että käy. Mittailin mielessäni etäisyyksiä. […]

Toivottomuudesta ja kirjoittamisesta

  Lapsena rakastin elokuvia jotka eivät päättyneet onnellisesti. Ehkä se ruokki alkukantaista melankoliaani, ehkä minua kiehtoi se että se oli enemmän totta. Lopputekstien hohkatessa paneeliseinälle, oli kyynelten läpi todettava ettei mitään katarsista tulisi. Kun kirjoitan tekstejä ilman toivoa, tuttu kaava toistuu: ihmiset kysyvät toivon perään. Mihin se jäi? Jokin lupaus, oppi tai edes avoimeksi jättävä […]

Visit Maapallo

  Lippu nuolee märkää tankoa aamun sateessa. En ikinä muista tämänkään päivän tarkoitusta. Touko- ja lokakuussa liputetaan monimutkaisia kokonaisuuksia, yleisellä tasolla hyviä ideoita joita vastaan kukaan ei varsinaisesti ole, mutta jonka puolesta kukaan ei olisi valmis taistelemaan. Mietin suvivirttä ja kaikkea suhteellisen turhaa josta meillä on suhteettoman teräviä mielipiteitä. Pakkoruotsi. Itsepalvelukassat. Lauri Tähkä. Haluaisin ajatella […]

Tuntemattomiksi tulleet

  Törmäämme toppatakeissamme Prisman lehtihyllyllä ja arvomme kumpi tervehtii ensin. Kävelemme toistemme ohi tervehtimättä. Vielä kuusi vuotta sitten huusimme toistemme korvanjuureen narikkajonossa. Nyt painamme katseemme ratkaisevalla hetkellä ja teeskentelemme olevamme yksin. Niin se tapahtuu. Me loittonemme. Juurrumme toisiin ihmisiin ja kaupunkeihin joihin emme kymmenen vuotta sitten osanneet itseämme kuvitella ja joista kymmenen vuoden päästä haluamme pois. […]

Uskot

  En rukoile enää. Rukoilin läpi lapsuuteni. Ulkomuistista ja pelosta. Pelkäsin unohtaa kiittää, kaikista ja kaikesta. Pelkäsin, että jos en muista kiittää, pyytää ja kertoa, maailma sammuu ja me kaikki liukenemme jonnekin jossa kukaan ei tunnista. Jonkunhan on kiitettävä. Jonkunhan on pyydettävä anteeksi. Kukaan ei koskaan väittänyt että niin tapahtuisi. Että ihmiskunta yhtenä hetkenä surkastuisi […]

Salaa leikkineet

  Vuosituhannen vaihde, joulukuu 1999 Itken äidille keittiössä. Kun muut tulevat koteihinsa myöhään ja myöhemmin, yrittävät peitellä tupakanhajua vaatteisiin pyöritetyllä Rexonalla ja ihastumistaan alkeellisella välinpitämättömyydellä, minä yritän parhaani mukaan hahmottaa tätä uutta pelikenttää ja pysytellä sen reunamilla. Näkymättömissä. Leikin salaa barbeilla. Olen leikkinyt salaa viimeisen vuoden, sillä kukaan muu ei enää leiki. Ensi vuonna olen […]

Tunnin tekstit: irti päästämisen anatomia

  En enää tiedä oletko pakkomielle vai kohtaloni. Haluaisin että olisit jo muisto, jonnekin siirtynyt selvärajainen pala historiaa. Haluaisin toivoa sinulle pelkkiä hyviä, meistä irtonaisia asioita. Mutta jokainen ajatus sinusta kiertyy lopustaan minuun. Ensimmäisinä viikkoina en uskalla imuroida koska pelkään etten kuule jos soitat. Sanoin että on parempi ettet soita, ja nyt vihaan tottelevaisuuttasi. Toivon että […]

Kiintiörakastujat

  Muistiinpanoja, elokuu 2016   Elokuun ensimmäinen. Elämme viikkoja joina kesä voi vielä ottaa uuden suunnan – tai leimautua alkamatta jääneeksi. Ihmiset kulkevat koteihinsa tihkun kastelemia katuja ja toivovat eksyvänsä. Löytävänsä kultaisena kimaltavan illan, hetken josta kaikki mukana vietävät muistot voisi veistää. Ensinäkemältä voisi ajatella ettei tällä kolmen kuukauden sadekuurolla ollut mitään tähdellistä annettavaa. Ehkä […]

T: Iskä

  Aina kirjoittaessani jotain melankolista ja rakkauteen liittyvää – fiktiotakin – sama tapahtumaketju toistuu. Isäni laittaa viestin, jossa näennäisen huolettomasti kysyy kuulumisiani. Hän tekee kaiken sen niin tutusti, niin varovasti, kuin pelkäisi rikkovansa ainoan tyttärensä. Ensin hän odottaa noin vuorokauden. Sitten kysyy. Ehkä ajattelee etten huomaa asioiden keskinäistä suhdetta. (Rakastan sinua isä.) Useimmiten vastaan ylikorostetun […]

Tunnin tekstit: kuiskaa minulle vielä

  Elokuu Viinilasin kylkiin painautuneista sormenjäljistä pystyi päättelemään että olimme istuneet siinä jonkin aikaa. En tiennyt mihin olin katsonut, mutten ainakaan kelloon tai silmiisi. Äänesi oli pehmeä ja vahva, anteeksipyytelemätön mutta ei ylimielisellä tavalla. Näytit siltä kuin olisit voinut pyrähtää lentoon hetkenä minä hyvänsä, ja minulle se kaikki oli hyvällä tavalla vähän liikaa. Puhuit rakkaudesta […]