All posts tagged: ajattelen

T: Iskä

comments 2
ajattelen / Elämä / Suhteet

Aina kirjoittaessani jotain melankolista ja rakkauteen liittyvää – fiktiotakin – sama tapahtumaketju toistuu. Isäni laittaa viestin, jossa näennäisen huolettomasti kysyy kuulumisiani. Hän tekee kaiken sen niin tutusti, niin varovasti, kuin pelkäisi rikkovansa ainoan tyttärensä. Ensin hän odottaa noin vuorokauden. Sitten kysyy. Ehkä ajattelee etten huomaa asioiden keskinäistä suhdetta. (Rakastan sinua isä.) Useimmiten vastaan ylikorostetun rennosti että kaikki on oikein hyvin. Tiedän että hänen on vaikeaa uskoa sitä, sillä tarinoideni minä-kertojat ovat lähes poikkeuksetta surumielisiä. Kai […]

Valehtelija

comments 2
ajattelen / Elämä

Aurinko valuttaa viimeiset paksut säteensä syyskuun päiviin, valo maalaa kultaisia kulmikkaita olohuoneen lattiaan. Kasvi pudottaa lehtensä. Saatoin nukkua pitkään. Saatoin juoda pienen pullon viiniä yksinäni ennen nukkumaan menoa, ilman aikomustakaan jakaa sitä kenenkään kanssa. Saatoin valehdella juhlissa että minun on mentävä, enkä voi jäädä juomaan kuohuvaa. Saatoin sanoa jotain väsymyksestä, antibioottikuurista ja pitkästä viikosta, lyödä kämmenillä polviin ja nousta. Todellisuudessa halusin juoda viinini yksin ja tanssia. Valehtelen yllättävän paljon. Kylvän pieniä, pehmentäviä puolitotuuksia. Merkityksettömiä yksityiskohtia. […]

Tivolikesä

comments 4
ajattelen / Elämä

Minulla on ollut hyvin yksityiskohtaisia, tarkkarajaisia haaveita kesistä joita haluaisin elää. Monta vuotta haaveilin kesästä tivolin matkassa. Kesäkuusta elokuuhun nukkuisin ohuella patjalla huonosti ja vähän tai en ollenkaan. Ajaisin letkan mukana kaupunkeihin vain lähteäkseni niistä pois. Vilustuisin alkukesästä, polttaisin poskipääni, tervehtisin kaupunkien tuntemattomia kesälomalaisia enkä kaipaisi ketään – korkeintaan omaa rauhaa ja kotiruokaa. Jonain heinäkuisena sunnuntaina etsisin Joensuusta päivystävää lääkäriä ja vannoisin silti tekeväni kaiken uudestaan. Olisi tihkuisia keskiviikkoja kaupungeissa joista en tuntisi ketään. Pullo […]

Kielenhuoltoa kaikkensa menettäneille

comments 9
Elämä / Suhteet

Haluaisin puhua sinusta kuin olisit vielä tässä. Et ole. Sinusta tulee muisto.   Aamut, armolliset unohduksen sekunnit heti heräämisen jälkeen. Ensimmäinen silmäys – ainoa kevyeksi jäävä – paperinohut hetki ennen muistamista. Ja heti seuraavassa hetkessä kaikkialle tulvan lailla leviävä epätoivo, mykäksi tekevä pakokauhu. En pääse luoksesi enää – en elävänä, enkä mitä todennäköisimmin kuolleenakaan. Toivottomuutta on vaikeaa kuvailla, sillä ei ole ääriviivoja eikä loppua. Kuin heräisi tuhantena aamuna pudoten. Osumatta.   Ensimmäisenä haudataan preesens. Kaikki yhteinen […]

Tunnin tekstit: miehiä

comments 4
Elämä

Mies tarttui kysyen lanteisiini ja etsi silmistäni lupausta. Minä tartuin ovenkahvaan ja etsin anteeksipyyntöä. En tiedä sainko, en ehtinyt jäädä odottamaan. Oli mies jonka kaunista sukunimeä sovitin. Lupasin miettiä asiaa, mutta mietin vain kuinka kauan on kohteliasta odotuttaa. Kieltäydyin kohteliaasti. En tarjonnut omaani. Ruotsin risteily, värikkäitä drinkkejä (2-5 kpl), venyvä keskustelu, nokkela mies ja väärä puolue. Pikainen pusu, saisko numeron, ei se nyt käy. Sano edes sukunimi. Kokeile Niemistä. Mies joka piirsi minut salassa. Lähetti […]

Linnunpuolikas

comments 13
Elämä

Katselen taivasta huolestuneena. Pääskyset ovat poissa. Läpi kesän niiden lennossa läikkyy rajoittamaton riemu ja millintarkka uhkarohkeus, lupaus kaikesta ja ei mistään. Loppukesää kohti ne tippuen liitelevät pihan päästä päähän, kuin huolimattomasti taitellut paperilennokit. Lähtöselvitystä odottavina kieppuvat reunalta toiselle, tietämättä itsekään syytä levottomaan lentoonsa. Korttelin täyttänyt siritys lakkaa kenenkään huomaamatta. Piha herää mykkään aamuun, taivas on auroista tyhjä. On elokuu ja minä en ole valmis. Kuuntelen hiljaisuutta ja tuijotan kalenteria. Voiko olla. Katsahdan vielä taivaalle, varmuuden […]

Word (Not responding)

comments 2
Elämä

Lupasin itselleni kirjoittavani lomani jokaisena päivänä jotakin. On kaksiviikkoisen lomani toinen maanantai, ja minulla on yhtä vähän tai paljon asiaa kuin ennenkin. Koneeni käy hitaasti, yskii ylikuumentuneena kuten minäkin. Ystäväni synnytti vauvan ja mietin vain kuinka vääristyneen eksoottisen kuvan vauva saa Suomen kesistä. Pohdin myös, onko synnytyssaleissa tehokas ilmastointi. Vuoden vanha polkupyöräni on huollossa taas. Huoltomies kertoo puhelimessa että ongelma on äärimmäisen harvinainen, lähes mahdoton ollakseen edes olemassa. Mutta se on, toteamme molemmat ja odotamme […]

Väkevää elämää

comments 7
Elämä

Ystäviltäni on viime päivinä tipahdellut kysyviä viestejä. Miten menee? Viestien ohuen pahoittelevasta sävystä vasta muistan: aivan, se syöpä. Tapojeni vastaisesti kirjoitin kaiken ulos ennen kuin varsinaisesti kerroin kenellekään; kirjoitin siltä istumalta, tuuppasin tekstin ulos, suljin läppärin kannen, enkä ole juurikaan availlut sitä sen koomin. Huonojen uutisten jälkeen on aina yhtä vaikea jatkaa kevyellä, tai edes keskikevyellä linjalla, selitellen miksi joidenkin asioiden äärelle ei juuri nyt huvita jäädä. Tekee mieli tarttua aiheista kevyimpiin, puhua asioista joista […]

Aikuisuuden illuusio

comments 10
Elämä

Lakkiaispäivänä pujotin kaulaan helmet ja vastasin sadasti etten vielä tiedä. Meillä ei pitänyt olla mitään menetettävää. Meillä oli tuhlattavana ainoastaan pienet perinnöt ja tuore nuoruus. Oli haettavaa, rakennettavaa, luotavaa. Päätettävää ja päättämättä jätettävää. Pakko oli meistä etäällä, olimme jossain sen saavuttamattomissa. Tulevaisuus kellui nykyhetkestä irrallisena, menneisyydestä vapaana tilana jonne päästäkseen ei tarvinnut muuta kuin lipua sitä vastaan. Kiepuimme silmät kiinni ympyrää ja valitsimme suuntamme summanmutikassa, kaikki oli mahdollista, emme olleet kenellekään velkaa. Meillä oli vain […]

Kesäusko

comments 2
Elämä

Toukokuun ennennäkemätön helleaalto ja yllätyksestä paahtuneet ihmiset. Tuijotan kerrostalon tyhjiä parvekkeita. Betoniseinät kylpevät valossa kuin alastomina yllätetyt. Kukaan ei ole ehtinyt kaikelta palvonnaltaan istuttaa kukkia. Kai ajattelevat että kyllähän sitä ehtii. Että kyllähän tämä jatkuu. Kesä ei koskaan ole tarpeeksi pitkä tai hyvä. Ei ole olemassa tarpeeksi kesää. Paitsi lapsuudessa, jonne ei enää yltä. Helteen loppu on aina pettymys, tylppä töytäisy kumpaankin kylkeen. Vaikka lämpö olisi väreillyt viikkoja, pehmeä valo siivilöitynyt läpi kesän, emme saa […]