”No niin” mies sanoi

  ”No niin, no niin” mies keskeyttää naurahtaen, kun puhun palkkaeroista ja patriarkaatista. ”Käyt taas aivan ylikierroksilla” hän jatkaa, ja ympärillemme laskeutuu outo, heikosti latautunut hiljaisuus. Hän on ystäväni. Olen käynyt näitä keskusteluita väsymättä ja väsyen vuosia. Hinkkaamme kupliamme vereslihalle saakka, ja joskus luovutamme suosiolla. Minun ei tarvitse lähteä minnekään puolustamaan ajatuksiani; riittää että käyn töissä, […]

2017 – 2019

  2017 Istun ystäväni kanssa kahvilassa. Hänellä vaaleanroosa neule, kaunis pyöreä vatsa ja tukala olo. Minulla vain tukala olo. Ystäväni sanoo että minun on kirjoitettava. Suljettava blogi ja keskitettävä voimavarani ja aikani kirjaan. Vastaan etten halua kirjoittaa kirjaa, eikä minulla ole tarinaa. Syömme sulhaspiirakoita ja vaihdamme aihetta.   Jatkan blogia ja todistelua siitä ettei minulla […]

Imperfektin alussa (Marialle)

  Kun Maria kertoi kuolevansa, päiviini syntyi uudenlaisia ajatuskulkuja. Hän avasi lähtönäkymän, kertoi kuinka ajan merkitys korostuu ja sitten katoaa, kuin horisontin nielaisema valo. Syiden kysely on ajanhukkaa. Kysymykset faksautuvat tyhjyyteen ja jäävät painovoimattomuuden pyörteisiin vailla vastauksia. Ei siksi että vastaukset eivät enää ehtisi perille, vaan siksi ettei niitä ole olemassa. (Tässä vaiheessa tekstiä huomaan, kuinka vaikeaa on […]

Ei varaa palata

  Kävin Lissabonissa. Oliko ihanaa? Oli. Osaan harvoin kertoa matkoistani mitään. Matkanteon ihanuus kiteytyy pieniin, vaikeasti kiinniotettaviin hetkiin joiden erityisyys aukeaa vain hetkellisesti hänelle, joka seisoo portugalilaisen metroaseman pysäkillä ja täyttyy aivan yllättäen onnesta. Sitä onnea en osaa sanoittaa, mutta voin tehdä pienen listan hetkistä joina se yhtäkkisesti syttyy. Pieni kalaravintola kaukana keskustasta. Marmoripöydän ääressä […]

Lukijoilleni

  Lähikuukausina olen joutunut toistuvasti kasvotusten perustavanlaatuisen ongelmani kanssa, jonka tähän saakka olen pyrkinyt systemaattisesti unohtamaan, ja muistaessani pyrkinyt systemaattisesti siirtämään mieleni sivuun. Kiitos kuuluu yksiselitteisesti teille; olette tulleet puhumaan kaupunkien kaduilla, kahviloissa ja ratikoissa, kertoneet että luette ja olette jossain siellä minne minä en täältä näe. Kun kirjoitan, en varsinaisesti kirjoita kenellekään. Usein unohdan etten ole […]

Lennosta

  Lentokoneessa, maaliskuussa 2019 Viimeistään lähtöportilla tulen uskoon, kaikkiin uskoihin. Rukoilen salaa jokaista paikalla olevaa jumalaa, otan vastaan jokaisen siunauksen ja suureelliselta tuntuvan lupauksen. Olen valmis nojaamaan maailmankatsomuksellisesti mihin tai kehen tahansa. Lahjon kohtaloa ajatuksissani varmuuden vuoksi. Lupailen tyhjiä ja toivon muiden tekevän samoin. Häpeän hädän puhkaisemaa opportunismiani. Häpeän kunnes muistan taas pelätä. Ystäväni pelkää […]

Linnuista esim.

    Maaliskuu. Päivien pidättyväinen valo, mudan sävyissä kylpevä maa, suruja hiljalleen hylkivä mieli. Pitkiksi venyneet työpäivät, mikrotettu kahvi, kvartaalin taite ja unohtuneet lupaukset. Yllättävissä kohtaamisissa outo, pahoitteleva sävy. Kaiken tämän keskellä, lomassa, yllä ja alla on tasoja joihin meillä ei ole päätäntävaltaa tai syvempää ymmärrystä. Yksin lentävät linnut jakavat tasaharmaan taivaan satoihin osiin, maan alla […]

Huora ei ole argumentti

  Ilmainen neuvo toimittajaksi haluaville (ja ihmisille ylipäätään): etsiydy erimielisten seuraan ja keskustele. Opi, kysy, kuuntele. Tarkenna, kyseenalaista, vaadi perusteluita. Raivostuakin saa. Se on ihan ok – puhummehan tärkeistä aiheista. Noin viisitoista vuotta sitten istuin laivan diskossa, kun viereeni istahti kalju mies pilottitakissa ja maastohousuissa. Hän esitteli itsensä, minä itseni. Hän halusi tarjota drinkin ja […]

Tunnin tekstit: voi poikia

  Perustaa perhe tai olla perustamatta, pohtia sopivatko verbit perustaa ja hankkia johonkin niin pyhään. Työntää vaunuja ja nauttia, nielaista sormus ja nauttia. Ostaa talo ja nauttia omasta, vuokrata toiselta ja nauttia vapaudesta. Perustella helppoudella, vapaudella lähteä. Olla kuitenkin lähtemättä. Kävellä maisterina ulos toukokuiseen tyhjyyteen ja luottaa siihen että jotain tulee. Kirjoittaa ilmaan satoja hakemuksia, keskittyä täysillä käsillä olevaan […]

Ajattelu vaatii aikaa (jota meillä ei ole)

  Viime vuoden lopulla piipahdin Ylellä podcast-vieraana vaihtamassa Julian kanssa ajatuksia työelämän normeista. Eilen ilmestyneessä jaksossa keskustelemme nelipäiväisestä työviikostani, josta olen ollut haastateltavana monissa eri medioissa kuluneen syksyn aikana. Lähikuukausien mediaosumien perusteella vaikuttaakin vahvasti siltä, että olen itse asiassa keksinyt nelipäiväisen työviikon. Yleisimmin esitetyt kysymykset ovat: miksi nelipäiväinen työviikko (siksi koska huvittaa), kuinka paljon se vaikuttaa […]