No niin, mistä aloittaisin. Jos aloittaisin siitä mitä minulle kuuluu, seuraisi sirpaleinen kokoelma ajatuksia, lauseita ja hetkiä joiden merkityksen olen tajunnut vasta pois kävellessäni. Yksi niistä hetkistä oli ilta jona istuin ystäväni kanssa viinillä ja keskeytin täysin arkisen keskustelun toteamalla etten ole onneton, mutta voisin olla onnellisempikin. Elämäni on moneen kertaan luettu kirja – […]
Lapsena rakastin elokuvia jotka eivät päättyneet onnellisesti. Ehkä se ruokki alkukantaista melankoliaani, ehkä minua kiehtoi se että se oli enemmän totta. Lopputekstien hohkatessa paneeliseinälle, oli kyynelten läpi todettava ettei mitään katarsista tulisi. Kun kirjoitan tekstejä ilman toivoa, tuttu kaava toistuu: ihmiset kysyvät toivon perään. Mihin se jäi? Jokin lupaus, oppi tai edes avoimeksi jättävä […]
Lippu nuolee märkää tankoa aamun sateessa. En ikinä muista tämänkään päivän tarkoitusta. Touko- ja lokakuussa liputetaan monimutkaisia kokonaisuuksia, yleisellä tasolla hyviä ideoita joita vastaan kukaan ei varsinaisesti ole, mutta jonka puolesta kukaan ei olisi valmis taistelemaan. Mietin suvivirttä ja kaikkea suhteellisen turhaa josta meillä on suhteettoman teräviä mielipiteitä. Pakkoruotsi. Itsepalvelukassat. Lauri Tähkä. Haluaisin ajatella […]
Törmäämme toppatakeissamme Prisman lehtihyllyllä ja arvomme kumpi tervehtii ensin. Kävelemme toistemme ohi tervehtimättä. Vielä kuusi vuotta sitten huusimme toistemme korvanjuureen narikkajonossa. Nyt painamme katseemme ratkaisevalla hetkellä ja teeskentelemme olevamme yksin. Niin se tapahtuu. Me loittonemme. Juurrumme toisiin ihmisiin ja kaupunkeihin joihin emme kymmenen vuotta sitten osanneet itseämme kuvitella ja joista kymmenen vuoden päästä haluamme pois. […]
En rukoile enää. Rukoilin läpi lapsuuteni. Ulkomuistista ja pelosta. Pelkäsin unohtaa kiittää, kaikista ja kaikesta. Pelkäsin, että jos en muista kiittää, pyytää ja kertoa, maailma sammuu ja me kaikki liukenemme jonnekin jossa kukaan ei tunnista. Jonkunhan on kiitettävä. Jonkunhan on pyydettävä anteeksi. Kukaan ei koskaan väittänyt että niin tapahtuisi. Että ihmiskunta yhtenä hetkenä surkastuisi […]
Vuosituhannen vaihde, joulukuu 1999 Itken äidille keittiössä. Kun muut tulevat koteihinsa myöhään ja myöhemmin, yrittävät peitellä tupakanhajua vaatteisiin pyöritetyllä Rexonalla ja ihastumistaan alkeellisella välinpitämättömyydellä, minä yritän parhaani mukaan hahmottaa tätä uutta pelikenttää ja pysytellä sen reunamilla. Näkymättömissä. Leikin salaa barbeilla. Olen leikkinyt salaa viimeisen vuoden, sillä kukaan muu ei enää leiki. Ensi vuonna olen […]
En enää tiedä oletko pakkomielle vai kohtaloni. Haluaisin että olisit jo muisto, jonnekin siirtynyt selvärajainen pala historiaa. Haluaisin toivoa sinulle pelkkiä hyviä, meistä irtonaisia asioita. Mutta jokainen ajatus sinusta kiertyy lopustaan minuun. Ensimmäisinä viikkoina en uskalla imuroida koska pelkään etten kuule jos soitat. Sanoin että on parempi ettet soita, ja nyt vihaan tottelevaisuuttasi. Toivon että […]
Muistiinpanoja, elokuu 2016 Elokuun ensimmäinen. Elämme viikkoja joina kesä voi vielä ottaa uuden suunnan – tai leimautua alkamatta jääneeksi. Ihmiset kulkevat koteihinsa tihkun kastelemia katuja ja toivovat eksyvänsä. Löytävänsä kultaisena kimaltavan illan, hetken josta kaikki mukana vietävät muistot voisi veistää. Ensinäkemältä voisi ajatella ettei tällä kolmen kuukauden sadekuurolla ollut mitään tähdellistä annettavaa. Ehkä […]
Aina kirjoittaessani jotain melankolista ja rakkauteen liittyvää – fiktiotakin – sama tapahtumaketju toistuu. Isäni laittaa viestin, jossa näennäisen huolettomasti kysyy kuulumisiani. Hän tekee kaiken sen niin tutusti, niin varovasti, kuin pelkäisi rikkovansa ainoan tyttärensä. Ensin hän odottaa noin vuorokauden. Sitten kysyy. Ehkä ajattelee etten huomaa asioiden keskinäistä suhdetta. (Rakastan sinua isä.) Useimmiten vastaan ylikorostetun […]
Aurinko valuttaa viimeiset paksut säteensä syyskuun päiviin, valo maalaa kultaisia kulmikkaita olohuoneen lattiaan. Kasvi pudottaa lehtensä. Saatoin nukkua pitkään. Saatoin juoda pienen pullon viiniä yksinäni ennen nukkumaan menoa, ilman aikomustakaan jakaa sitä kenenkään kanssa. Saatoin valehdella juhlissa että minun on mentävä, enkä voi jäädä juomaan kuohuvaa. Saatoin sanoa jotain väsymyksestä, antibioottikuurista ja pitkästä viikosta, […]
