Elokuu Viinilasin kylkiin painautuneista sormenjäljistä pystyi päättelemään että olimme istuneet siinä jonkin aikaa. En tiennyt mihin olin katsonut, mutten ainakaan kelloon tai silmiisi. Äänesi oli pehmeä ja vahva, anteeksipyytelemätön mutta ei ylimielisellä tavalla. Näytit siltä kuin olisit voinut pyrähtää lentoon hetkenä minä hyvänsä, ja minulle se kaikki oli hyvällä tavalla vähän liikaa. Puhuit rakkaudesta […]
Minulla on ollut hyvin yksityiskohtaisia, tarkkarajaisia haaveita kesistä joita haluaisin elää. Monta vuotta haaveilin kesästä tivolin matkassa. Kesäkuusta elokuuhun nukkuisin ohuella patjalla huonosti ja vähän tai en ollenkaan. Ajaisin letkan mukana kaupunkeihin vain lähteäkseni niistä pois. Vilustuisin alkukesästä, polttaisin poskipääni, tervehtisin kaupunkien tuntemattomia kesälomalaisia enkä kaipaisi ketään – korkeintaan omaa rauhaa ja kotiruokaa. Jonain […]
Haluaisin puhua sinusta kuin olisit vielä tässä. Et ole. Sinusta tulee muisto. Aamut, armolliset unohduksen sekunnit heti heräämisen jälkeen. Ensimmäinen silmäys – ainoa kevyeksi jäävä – paperinohut hetki ennen muistamista. Ja heti seuraavassa hetkessä kaikkialle tulvan lailla leviävä epätoivo, mykäksi tekevä pakokauhu. En pääse luoksesi enää – en elävänä, enkä mitä todennäköisimmin kuolleenakaan. […]
Mies tarttui kysyen lanteisiini ja etsi silmistäni lupausta. Minä tartuin ovenkahvaan ja etsin anteeksipyyntöä. En tiedä sainko, en ehtinyt jäädä odottamaan. Oli mies jonka kaunista sukunimeä sovitin. Lupasin miettiä asiaa, mutta mietin vain kuinka kauan on kohteliasta odotuttaa. Kieltäydyin kohteliaasti. En tarjonnut omaani. Ruotsin risteily, värikkäitä drinkkejä (2-5 kpl), venyvä keskustelu, nokkela mies ja […]
Katselen taivasta huolestuneena. Pääskyset ovat poissa. Läpi kesän niiden lennossa läikkyy rajoittamaton riemu ja millintarkka uhkarohkeus, lupaus kaikesta ja ei mistään. Loppukesää kohti ne tippuen liitelevät pihan päästä päähän, kuin huolimattomasti taitellut paperilennokit. Lähtöselvitystä odottavina kieppuvat reunalta toiselle, tietämättä itsekään syytä levottomaan lentoonsa. Korttelin täyttänyt siritys lakkaa kenenkään huomaamatta. Piha herää mykkään aamuun, taivas […]
Lupasin itselleni kirjoittavani lomani jokaisena päivänä jotakin. On kaksiviikkoisen lomani toinen maanantai, ja minulla on yhtä vähän tai paljon asiaa kuin ennenkin. Koneeni käy hitaasti, yskii ylikuumentuneena kuten minäkin. Ystäväni synnytti vauvan ja mietin vain kuinka vääristyneen eksoottisen kuvan vauva saa Suomen kesistä. Pohdin myös, onko synnytyssaleissa tehokas ilmastointi. Vuoden vanha polkupyöräni on huollossa […]
Ystäviltäni on viime päivinä tipahdellut kysyviä viestejä. Miten menee? Viestien ohuen pahoittelevasta sävystä vasta muistan: aivan, se syöpä. Tapojeni vastaisesti kirjoitin kaiken ulos ennen kuin varsinaisesti kerroin kenellekään; kirjoitin siltä istumalta, tuuppasin tekstin ulos, suljin läppärin kannen, enkä ole juurikaan availlut sitä sen koomin. Huonojen uutisten jälkeen on aina yhtä vaikea jatkaa kevyellä, tai […]
Ihmiset kysyvät mitä minulle kuuluu ja minä vastaan että kaikkea. En aina hyvää, koska ei kenellekään kuulu aina hyvää. Isäni jää eläkkeelle ja lähettelee aurinkorannalta kuvia vesiliukumäistä. Tiukka toukokuu vaatii veronsa niin yöunista kuin vapaa-ajasta, mutta nautin täysin rinnoin työstäni. Poljen aamuisin töihin onnellisena onnellisuudestani. Asunnon pinnat täyttyvät sijoilleen unohtuneista asioista ja pölystä, on kesä ja […]
Lakkiaispäivänä pujotin kaulaan helmet ja vastasin sadasti etten vielä tiedä. Meillä ei pitänyt olla mitään menetettävää. Meillä oli tuhlattavana ainoastaan pienet perinnöt ja tuore nuoruus. Oli haettavaa, rakennettavaa, luotavaa. Päätettävää ja päättämättä jätettävää. Pakko oli meistä etäällä, olimme jossain sen saavuttamattomissa. Tulevaisuus kellui nykyhetkestä irrallisena, menneisyydestä vapaana tilana jonne päästäkseen ei tarvinnut muuta […]
Toukokuun ennennäkemätön helleaalto ja yllätyksestä paahtuneet ihmiset. Tuijotan kerrostalon tyhjiä parvekkeita. Betoniseinät kylpevät valossa kuin alastomina yllätetyt. Kukaan ei ole ehtinyt kaikelta palvonnaltaan istuttaa kukkia. Kai ajattelevat että kyllähän sitä ehtii. Että kyllähän tämä jatkuu. Kesä ei koskaan ole tarpeeksi pitkä tai hyvä. Ei ole olemassa tarpeeksi kesää. Paitsi lapsuudessa, jonne ei enää yltä. […]
