Maaliskuu. Päivien pidättyväinen valo, mudan sävyissä kylpevä maa, suruja hiljalleen hylkivä mieli. Pitkiksi venyneet työpäivät, mikrotettu kahvi, kvartaalin taite ja unohtuneet lupaukset. Yllättävissä kohtaamisissa outo, pahoitteleva sävy. Kaiken tämän keskellä, lomassa, yllä ja alla on tasoja joihin meillä ei ole päätäntävaltaa tai syvempää ymmärrystä. Yksin lentävät linnut jakavat tasaharmaan taivaan satoihin osiin, maan alla […]
Ilmainen neuvo toimittajaksi haluaville (ja ihmisille ylipäätään): etsiydy erimielisten seuraan ja keskustele. Opi, kysy, kuuntele. Tarkenna, kyseenalaista, vaadi perusteluita. Raivostuakin saa. Se on ihan ok – puhummehan tärkeistä aiheista. Noin viisitoista vuotta sitten istuin laivan diskossa, kun viereeni istahti kalju mies pilottitakissa ja maastohousuissa. Hän esitteli itsensä, minä itseni. Hän halusi tarjota drinkin ja […]
Heräsimme outoon viileään. Käänsimme kylkeä, kääriydyimme tiukemmin peittoihimme ja yritimme jatkaa unta. Sadantena aamuna savun haju pakotti nousemaan. Seurasin ääneti perässäsi. Jäin seisomaan etäälle ja katselin sinua. Havahduit läsnäolooni ja yritit hymyillä. Katseessasi oli pelkoa joka tarttui minuun. Olit luvannut tuhannesti kaiken järjestyvän, mutta nyt olit vaiti. Jätimme lauseet ja asiat kesken, polvistuimme ääneti. […]
Perustaa perhe tai olla perustamatta, pohtia sopivatko verbit perustaa ja hankkia johonkin niin pyhään. Työntää vaunuja ja nauttia, nielaista sormus ja nauttia. Ostaa talo ja nauttia omasta, vuokrata toiselta ja nauttia vapaudesta. Perustella helppoudella, vapaudella lähteä. Olla kuitenkin lähtemättä. Kävellä maisterina ulos toukokuiseen tyhjyyteen ja luottaa siihen että jotain tulee. Kirjoittaa ilmaan satoja hakemuksia, keskittyä täysillä käsillä olevaan […]
Kävelemme järven jäällä alkuillan hämärässä. Emme varo askeleitamme kulkiessamme valmista polkua. Näihin jäihin joku vajosi vuosi sitten, moni ennen sitä ja monet vielä joskus. Kuinka traagista ja typerää. Kuolla sulaan liiassa kirkkaudessa ja rohkeudessa. Mitä he ajattelivat? Ettei ole mitään hävittävää vai ettei ole mitään pelättävää? Järvi nielee hiljaa eikä kiitä. En voisi koskaan […]
Nimipäiväni aamuna isäni onnittelee ensimmäisenä. Seuraavana äiti. Kaava toistuu jokaisena merkkipäivänäni; ensin isä, heti perään äiti. Lystikkäintä kuviossa on se tosiasia, että vanhempani elävät yhdessä. Lähettävät viestinsä todennäköisesti istuen toisiaan vastapäätä aamiaispöydässä. Rakastan sitä. Äidin viestissä on lauluni sanat. Minulla on ollut oma laulu pienestä pitäen. Äitini keksimä, tuhannesti laulettu. Hän lauloi sitä aamuisin […]
Ravintolan ovi käy, kaupungin häly pulppuaa sisälle. Tunnistan ryhtisi kauimmaisesta pöydästä saakka. Ääriviivat jotka piirtyivät kahden kevään ajan sänkyni reunoille ja vielä silloin tällöin aamuöisiin valveuniin. Niistä öistä en kerro kenellekään. Katsoimme toukokuisena iltapäivänä rappukäytävän lattiaa, sitten toisiamme, tarjosin kantoapua, sinä hymyilit ja sanoit pärjääväsi. Sovimme pitävämme yhteyttä, yhtä. Kiitin koska en muuta osannut, […]
Viime vuoden lopulla piipahdin Ylellä podcast-vieraana vaihtamassa Julian kanssa ajatuksia työelämän normeista. Eilen ilmestyneessä jaksossa keskustelemme nelipäiväisestä työviikostani, josta olen ollut haastateltavana monissa eri medioissa kuluneen syksyn aikana. Lähikuukausien mediaosumien perusteella vaikuttaakin vahvasti siltä, että olen itse asiassa keksinyt nelipäiväisen työviikon. Yleisimmin esitetyt kysymykset ovat: miksi nelipäiväinen työviikko (siksi koska huvittaa), kuinka paljon se vaikuttaa […]
Joulun jälkeen minulla olisi aikaa kirjoittaa. Sen sijaan kävelen ympäri asuntoa levottomana. Istun minuutiksi, vaihdan pari sanaa, siirryn sängylle makaamaan, luen sivun kirjasta, palaan sohvalle, kysyn turhia kysymyksiä jäämättä kuuntelemaan vastauksia, nousen ja jatkan saamatta mitään aikaiseksi. Illan tunnit kiemurtelevat ja kierrän asuntoa kuin eksynyt. Seuraavana aamuna sama toistuu. Ja seuraavana. Seison aamukahvini kanssa […]
Tapaninpäivän iltana katson elokuvaa, jossa päähenkilö sairastuu parantumattomasti, käy pikakelauksella läpi eletyn elämänsä ja sitten kuolee. Draamankaari on klassinen, elementit aina samat: toivo, hyväksyntä, valmiiksi tuleminen. Viimeiseen asti kamppaillut päähenkilö kuulee huonot uutiset ja tulee sinuiksi kuolemansa kanssa yhdessä yössä. Pitkälliseen sairastamiseen liitetään usein jaettu tunnustus kaiken päättymisestä. Hitaan kuoleman kaari on kerronnaltaan identtinen; […]
