Vuoden viimeisinä päivinä kierrän jälleen järveä. Spotify on luonut listan vuoden aikana eniten kuuntelemistani kappaleista. Kuunnellessani listaa käyn läpi taakse jääneitä hetkiä, tunteita ja ihmisiä – kappaleita jotka olen ehtinyt ja ehkä yrittänyt unohtaa. Yritän tavoittaa adjektiivia joka summaisi tämän viimeisiään vetelevän vuoden. Vaivalloisesti hengittäen se haukkoo, on enää ohuelti kiinni kapeasta kulmasta, ennen […]
Joulut ovat viime vuosina vaihdelleet. Kaava alkoi hiljalleen rikkoutua muutamia vuosia sitten; tuli puolisoita, matkoja, eroja, vaihteleva määrä muuttuvia elementtejä. Elämää. Jouluihini kuuluu vuodesta riippuen vaihteleva määrä vaihtuvia ihmisiä. Tänä vuonna kutsuin kummisetäni meille. Marraskuinen harmaus levisi ravintolan suuren ikkunan ulkopuolella, kun heitin ehdotuksen ilmaan. Lyhyt keskustelu päättyi helpottuneeseen huokaukseen. Jouluna ja juhannuksena koordinaatit […]
Heilutan jalkaa musiikin tahdissa ja luon viipalekuvausta jokaisesta minuutista. Joku tanssii, joku juo liikaa, joku vaipuu ajatuksiinsa kulmapöydässä. Puhe nojaa nostalgiaan, aikaan ennen meitä. Mietin kuinka vanhaksi on elettävä saadakseen oman painaumansa jaettuun historiaan. Kuuntelen tarinaa meistä, mutten tunnista itseäni siitä. Yöllä joku paljastaa salaisuuden jonka kertoi jo vuosia sitten. Lattialla risteilee askeleita ja […]
Kävelen alkuillan läpi kotiin. Keskustan häly tasaantuu ja hiljenee, ikkunoiden valo puhkoo pimeää. Kolme vuotta sitten selasimme osoitteita ja kaupunginosia ja neliömääriä. Typistimme haaveita, siirsimme ajatuksissamme elämää kartalla ja pysäytimme sormen sopivaan kohtaan. Rakensimme paikkamme parittomista palasista ja päätimme että tässä on kotimme. Kävelin huoneissa, avasin vesihanan ja totesin että käy. Mittailin mielessäni etäisyyksiä. […]
Perjantai 23.11. Makaan sängyssä ja nappaan puhelimen tottuneesti käteeni. Sähköposti on täynnä alekoodeja. Kymmentä minuuttia myöhemmin olen ostanut luonnonkosmetiikkavarastoni täyteen ennen kuin aamukahvia on edes keitetty. Katselen videota amerikkalaisen tavaratalon käytäville laavan lailla leviävästä riitaisasta ihmismassasta, joka tappelee puoli-ilmaisista taulutelevisioista. Kauniilla fontilla kirjattu tilausvahvistus kilahtaa sähköpostiin ja häpeä kirvelee keuhkoissa; vaikken taistele tavaratalon eturintamassa, […]
No niin, mistä aloittaisin. Jos aloittaisin siitä mitä minulle kuuluu, seuraisi sirpaleinen kokoelma ajatuksia, lauseita ja hetkiä joiden merkityksen olen tajunnut vasta pois kävellessäni. Yksi niistä hetkistä oli ilta jona istuin ystäväni kanssa viinillä ja keskeytin täysin arkisen keskustelun toteamalla etten ole onneton, mutta voisin olla onnellisempikin. Elämäni on moneen kertaan luettu kirja – […]
Lapsena rakastin elokuvia jotka eivät päättyneet onnellisesti. Ehkä se ruokki alkukantaista melankoliaani, ehkä minua kiehtoi se että se oli enemmän totta. Lopputekstien hohkatessa paneeliseinälle, oli kyynelten läpi todettava ettei mitään katarsista tulisi. Kun kirjoitan tekstejä ilman toivoa, tuttu kaava toistuu: ihmiset kysyvät toivon perään. Mihin se jäi? Jokin lupaus, oppi tai edes avoimeksi jättävä […]
Lippu nuolee märkää tankoa aamun sateessa. En ikinä muista tämänkään päivän tarkoitusta. Touko- ja lokakuussa liputetaan monimutkaisia kokonaisuuksia, yleisellä tasolla hyviä ideoita joita vastaan kukaan ei varsinaisesti ole, mutta jonka puolesta kukaan ei olisi valmis taistelemaan. Mietin suvivirttä ja kaikkea suhteellisen turhaa josta meillä on suhteettoman teräviä mielipiteitä. Pakkoruotsi. Itsepalvelukassat. Lauri Tähkä. Haluaisin ajatella […]
Törmäämme toppatakeissamme Prisman lehtihyllyllä ja arvomme kumpi tervehtii ensin. Kävelemme toistemme ohi tervehtimättä. Vielä kuusi vuotta sitten huusimme toistemme korvanjuureen narikkajonossa. Nyt painamme katseemme ratkaisevalla hetkellä ja teeskentelemme olevamme yksin. Niin se tapahtuu. Me loittonemme. Juurrumme toisiin ihmisiin ja kaupunkeihin joihin emme kymmenen vuotta sitten osanneet itseämme kuvitella ja joista kymmenen vuoden päästä haluamme pois. […]
En rukoile enää. Rukoilin läpi lapsuuteni. Ulkomuistista ja pelosta. Pelkäsin unohtaa kiittää, kaikista ja kaikesta. Pelkäsin, että jos en muista kiittää, pyytää ja kertoa, maailma sammuu ja me kaikki liukenemme jonnekin jossa kukaan ei tunnista. Jonkunhan on kiitettävä. Jonkunhan on pyydettävä anteeksi. Kukaan ei koskaan väittänyt että niin tapahtuisi. Että ihmiskunta yhtenä hetkenä surkastuisi […]
