Ihmiset täällä ovat ahavoituneita, iättömän näköisiä – heidän elämänsä pituutta tai epäreiluutta on mahdotonta arvioida. He käyvät jatkuvaa vuoropuhelua meren kanssa, elävät sen armoilla ja sen kanssa. He pukeutuvat pellavaan ja tuulenpitäviin vaatteisiin, ja tuntuvat kantavan tietoa jota eivät itse tunnista salaisuudeksi. Kaduilla tuoksuu meri, jota he hengittävät väsymättä vuodesta ja sukupolvesta toiseen; täyttävät […]
Lokakuu Mikään ei ole varsinaisesti muuttunut, paitsi vuodenaika ja asunnon seinien värit. Ja jokin minussa. Jokin väsyttävä, hahmoton hämärä kaventaa päivien merkitystä. Päivät kierähtävät itsensä ympäri, kellahtavat kyljelleen ja alkavat alusta. Istun sohvalla ja odotan. Viikot kuluvat ja minä niiden mukana. En tiedä onko tämä surua, ikävää vai vihaa, mutta toivon ettei ainakaan jälkimmäistä. […]
Kirjoittaa kirjeitä kuvitteellisille lapsille, lähettää ne toivolla kyllästettyyn rinnakkaistodellisuuteen. Kirjoittaa kuittien kulmiin kaunolla heidän nimiään, jotka ovat olemassa vain jos vain. Hyräillä Suvivirttä kaksion keittiössä. Kuvitella kiharat, pisamat ja selän teräväreunaisen syntymämerkin. Ohuen ihon, oudot pelot ja pitkät päivät joista väsyneenä vannoisi luopuvansa. Tummemman sektorin iiriksen reunassa. Liioitellun kivun ja matalalla lentävät saippuakuplat. Itse […]
Tytöt suihkivat ranteisiinsa makeaa hajuvettä iltojen täyttyessä pienistä aluista. Aikahorisontti supistuu, valosta täyttyvien minuuttien laskeminen loppuu – auringon ei tarvitse enää sinnitellä. Lämpö viipyy iholla, kukaan ei tunnusta että on liian myöhä. Illat venyvät ja tihenevät samaan aikaan, saavat tuhlailemaan lupauksia joihin ei voi tai saa jäädä kiinni. Lasin pohjalle jäänyt viini, katkeilevat keskustelut, […]
Väsymys lävistää ensin aamupäivät, sitten hitaat viikonloput. Vanhat, jo unohdetut ajatukset alkavat kiertää mielen reunoilla, tehden kevyitä painaumia päiviin. Kaikki tapahtuu vaivihkaa, tietämättäni. Paino leviää hienojakoisesti hetkiin, ilon sekaan, sumentaa tunteiden ääriviivoja tunnollisesti kaikessa hiljaisuudessa. Kävelen kevätiltana kotiin ja syön jäätelöä. Aurinko paistaa jo matalalta, koleassa ilmassa on lupaus kylmyyden loppumisesta – kesäiltojen kauneus […]
Lähdin Instagramista, taas. Tämä ei yllätä ketään – lähden ja palaan tuon tuosta. Tällä kertaa tarve lähteä oli kuitenkin pakottava ja lopullisen tuntuinen, ja halusin selvittää miksi. Valmistumiset, vauvat, brunssit, juhannukset, joulut, kosinnat, kaukomatkat, kreisit illat ja hitaat aamut. Kaikki se on ihanaa seurattavaa ja kanssaelettävää, mutta loppuviimein – ja ennen kaikkea – vain […]
Elämä juuri nyt: liian täyttä. Neljä päivää viikosta teen jättimäistä työprojektia, viidennen päivän juoksen kiinni muuta elämää. Kahtena jäljelle jääneenä päivänä nukun ja hengitän ja kieltäydyn kutsuista. Hoidan asioita sarjatulella: hakemukset, varaukset, huollot, lainat, haut, viennit, unohtuneet valokuvat ja kiireessä napattu kahvi. Purskahdan itkuun passihakemusta tehdessä ja totean että nyt on vähän liikaa. Priorisoin. […]
Laulujen sanoituksilla on minulle aivan erityinen merkitys. 2000-luvun alussa maailmani aukesi, kun laulujen lyriikoita pystyi metsästämään internetistä. Tietokoneluokan kuumassa hämärässä naputin hakukoneeseen r&b-suosikkejani ja tulostin liuskoittain lyriikkaa vain huomatakseni, kuinka tyhjää sisältö usein oli. Melodia ei pelasta mitäänsanomattomuudelta. Kun en ehdi lukemaan tai kirjoittamaan ja pelkään menettäväni kieleni – tätäkin elämäni välillä on – […]
Kun ystäväni kertoi kirjoittavansa kirjaa äitiydestä, olin sanalla sanoen innoissani. En siksi etteikö äitiydestä olisi kirjoitettu, vaan siksi ettei siitä koskaan ole kirjoitettu näin. Tiedän olevani jäävi kehumaan ystäväni teosta, mutten ole ainoa kehujen viljelijä; kirja on otettu todella hyvin vastaan, enkä ihmettele – se on helpottava hengähdystauko keskustelussa jota leimaa vieraannuttava puolenvalinta ja […]
Kävin Lissabonissa. Oliko ihanaa? Oli. Osaan harvoin kertoa matkoistani mitään. Matkanteon ihanuus kiteytyy pieniin, vaikeasti kiinniotettaviin hetkiin joiden erityisyys aukeaa vain hetkellisesti hänelle, joka seisoo portugalilaisen metroaseman pysäkillä ja täyttyy aivan yllättäen onnesta. Sitä onnea en osaa sanoittaa, mutta voin tehdä pienen listan hetkistä joina se yhtäkkisesti syttyy. Pieni kalaravintola kaukana keskustasta. Marmoripöydän ääressä […]
