All posts filed under: Suhteet

Syöpä suoraan sanoen

comments 18
Elämä / Suhteet

Ihmiset kysyvät mitä minulle kuuluu ja minä vastaan että kaikkea. En aina hyvää, koska ei kenellekään kuulu aina hyvää. Isäni jää eläkkeelle ja lähettelee aurinkorannalta kuvia vesiliukumäistä. Tiukka toukokuu vaatii veronsa niin yöunista kuin vapaa-ajasta, mutta nautin täysin rinnoin työstäni. Poljen aamuisin töihin onnellisena onnellisuudestani. Asunnon pinnat täyttyvät sijoilleen unohtuneista asioista ja pölystä, on kesä ja kiire ja tärkeämpääkin tekemistä. Kysyjille vastaan että ehtiihän sitä ihminen elämässään siivota. Lopulta kaaos käy kuitenkin niin sietämättömäksi, että raivaan […]

Ajan kaipuu

comments 6
Elämä / Suhteet

  Etsin koneen uumenista kuvituskuvaa tekstille, vaikka tiedän tasan tarkkaan että likimain kaikki kuvat on jo moneen kertaan käytetty. Nousen ja tartun hajamielisesti kameraan, kuljen huoneesta toiseen levottomana ja yritän etsiä kiinnostavia kuvakulmia joita ei olisi vielä puhkikuvattu. Kierrettyäni asunnon kolmeen kertaan ympäri, luovutan ja kaivan kaapinperältä ulkoisen kovalevyn jonne muutama vuosi takaperin tuuttasin lähes kaiken siihen asti kuvaamani. Kovalevy on täynnä kuvia ajasta jolloin asuin Kreikassa. Aika on piintynyt muistiin epätavallisen levottomana ajanjaksona, jolloin […]

No emmekä soittele

comments 2
Elämä / Suhteet

Törmään kadulla vanhaan tuttuun. Missä viimeksi näimme, ai onko siitä jo niin kauan! Klassikkotilanne: asetan itseni välittömästi altavastaajaksi tilanteessa jossa kumpikaan ei ole soitellut. Katson ohi, olen kaivavinani laukunpohjalta jotain, törmään kalenteriin ja ehdotan kahvia. Pyydän anteeksi vaikken ole pahoillani, ehdotan parin viikon päähän alkuiltaa jona voisimme keinotekoisesti mahduttaa itsemme osaksi toistemme jo täysiä elämiä. Olishan se kiva taas nähdä. Nostalgian paino on armoton ja pyhä. Kuinka monta kertaa olen valehdellut lennosta että pitäis kyllä nähdä. Pitäis […]

Äite

comments 8
Suhteet

Minun on vaikeaa kirjoittaa äidistäni äitienpäivänä. Ei siksi ettenkö rakastaisi häntä ja hänen tapaansa olla äiti – päinvastoin. Toukokuun toisen sunnuntain sellofaanisirkus ja kaunofontilla kirjoitetut kiitokset ovat vain niin kaukana siitä mitä haluan omasta äidistäni sanoa. Niinpä sanon sanottavani tänään, kun edellisestä äitienpäivästä on kulunut 288 vuorokautta ja päiviä seuraavaan on 77. Olen toki kirjoittanut äidistäni aiemminkin. Äitini on malliesimerkki vahvasta naisesta. Hän on opettanut minut pitämään puoleni, ja osoittanut että ihan aina ei kannata […]

Puolikkaita ihmisiä ei ole olemassakaan

comments 8
Mielipide / Suhteet

  Prisma, lauantai-ilta 11.11.2017. Tavaratalon käytävillä harhailee kymmeniä ihmisiä jotka hapuilevat katseellaan mitä tahansa sopivaa paketoitavaa seuraavalle päivälle. Seilaan kirjakäytävää edestakaisin, ajatus harhailee. Jokavuotiseen tapaansa internet on puskenut eteeni vuorotellen isänpäivälahjaideoita (toteutuskelvottomia) ja artikkeleita isän määritelmistä (väsyttäviä). Nämä papereihin käärityt sunnuntait huuhtovat eteen aina samat itsensä ympärille kietoutuvat vuoropuhelut. Marras- ja toukokuiden toisia sunnuntaita värittää pakottava tarve käsitteellistää sitä kuka nyt on kenellekin mitäkin; kokonainen, vara, bonus, lisä vai puolikas. Vetää rajoja ja reviirejä, alleviivata […]

Futuurille uskottomat

comments 8
Suhteet

Ulko-oven nimikyltti on teipattu. Sukunimiä on nyt vain yksi. Istun kuihtuneen mummoni keittiössä, yritän auttaa ranskankielisen kanavan kanssa ja kuunnella samaan aikaan surun värittämää puhetta. En tiedä mistä tämä suru oikeastaan koostuu, siihen sekoittuu paljon riittämättömyyttä, sanomattomia sanoja ja kaikuja vuosikymmenten takaa. Tottumusta ja tottumisen tuskaa. Juomme kahvia, kerron viidettätoista vuotta etten käytä maitoa tai sokeria. Lupaan korjata television mutten voi korjata kaikkea. En sitä surua joka velloo vielä alkuvuoden jäljiltä löytämättä osoitettua paikkaansa, leviten […]

Puhelinkerho

comments 4
Suhteet

Olen puhunut paljon puhelimessa lähiaikoina. Puhunut ja kuunnellut. Vanhemmuudesta. Venyneistä vauvavuosista, äitiyden väsyttävän fundamentaalisesta luonteesta. Keuhkoja puristaneesta painosta joka katosi kun tajusi ettei haluakaan olla kenenkään äiti, vaikka luuli aina haluavansa. Nyökytän ääneti. Orastavasta alusta, haparoinnista. Siitä ohuesta, sietämättömästä epävarmuudesta, joka on totta vain kahden vasta tavanneen välillä. Unenomainen, sydänalassa ponnisteleva pehmeä pelko toisen kaikkoamisesta juuri sillä hetkellä kun mikään ei ole vielä kunnolla alkanut. Kellutaan kiinni toisessa vailla suurempaa tahdonvoimaa, luvataan kuitenkin pitää kiinni […]

Niinä kesinä

comments 6
Suhteet

Laskennallisesti kesä on ennättänyt jo puoleenväliin ja sen yli. Ostin parvekkeen täyteen kukkia ja yrttejä kuukausi sitten, mutten ole istunut vehreyden keskellä kuin ehkä viidesti. Milloin sataa (tänä kesänä täällä on satanut noin yhdeksänä päivänä kymmenestä), milloin olen muualla. Usein sitäkin. Parvekkeen kattoon ripustetut valot syttyvät itsestään iltaisin hämärän laskeutuessa. Kesä on kääntänyt jo kylkeään, valonauha syttyy ilta illalta yhä aikaisemmin. Tuleehan näitä, kesiä. Tuntuu että sanoin näin myös viime vuonna. Ja sitä edellisenä. Vai […]

Papan päivä

comments 2
Suhteet

        Vuosi sitten istuin bussissa kassissani juureen leivottua leipää, hallin parasta kalaa ja muutama mansikkaleivos. Oli pappani viimeinen syntymäpäivä. (Sitä emme tosin kumpainenkaan tuolloin tienneet.) Nyt seison hautausmaan kukkakioskilla ja tuijotan sateen nuolemia ylihinnoiteltuja kimppuja. Käännyn takaisin liikennevaloihin – päätän ostaa kunnon kimpun jostain lähistön lukuisista kukkakaupoista. Lähin kukkakauppa näyttää pahaenteisen pimeältä. Lomalla. Seuraava kauppa on muutaman korttelin päässä. Googlaan. Suljettu sekin, heinäkuun loppuun. Seison tihkusateessa ja mietin mitä teen. Mieleen juolahtaa […]

Idän kateellisin

comments 19
Suhteet

Mökkiin kantautui aamulla ilouutinen, joka tosin taipui vain minuutissa tragediaksi. Hyvä uutinen: Eurojackpot-jättipotti tipahti Tampereelle. Huono uutinen: se tipahti länsi-Tampereelle. Pieni oppitunti ei-tamperelaisille: kaupunki jakaantuu Tammerkoskesta kahtia itään ja länteen, ja suurin osa syntytamperelaisista on vahvasti leimaantunut jommalle kummalle puolen. Minä ja sukuni olemme ties monennen polven itä-tamperelaisia, mikä näkyy varsin puolueellisessa asumiskäyttäytymisessämme. Kävin asiasta taannoin esimerkillisen keskustelun mummoni kanssa. Minä: ”Mites tää palvelutalo, tää vaikuttaa hyvältä! Oma erillinen asunto, mutta palvelut alakerrassa; ravintola ja […]