Kipinävuoro

  Heräsimme outoon viileään. Käänsimme kylkeä, kääriydyimme tiukemmin peittoihimme ja yritimme jatkaa unta. Sadantena aamuna savun haju pakotti nousemaan. Seurasin ääneti perässäsi. Jäin seisomaan etäälle ja katselin sinua. Havahduit läsnäolooni ja yritit hymyillä. Katseessasi oli pelkoa joka tarttui minuun. Olit luvannut tuhannesti kaiken järjestyvän, mutta nyt olit vaiti. Jätimme lauseet ja asiat kesken, polvistuimme ääneti. […]

Joulupiilo

  Joulut ovat viime vuosina vaihdelleet. Kaava alkoi hiljalleen rikkoutua muutamia vuosia sitten; tuli puolisoita, matkoja, eroja, vaihteleva määrä muuttuvia elementtejä. Elämää. Jouluihini kuuluu vuodesta riippuen vaihteleva määrä vaihtuvia ihmisiä. Tänä vuonna kutsuin kummisetäni meille. Marraskuinen harmaus levisi ravintolan suuren ikkunan ulkopuolella, kun heitin ehdotuksen ilmaan. Lyhyt keskustelu päättyi helpottuneeseen huokaukseen. Jouluna ja juhannuksena koordinaatit […]

Sukujuhlat

  Heilutan jalkaa musiikin tahdissa ja luon viipalekuvausta jokaisesta minuutista. Joku tanssii, joku juo liikaa, joku vaipuu ajatuksiinsa kulmapöydässä. Puhe nojaa nostalgiaan, aikaan ennen meitä. Mietin kuinka vanhaksi on elettävä saadakseen oman painaumansa jaettuun historiaan. Kuuntelen tarinaa meistä, mutten tunnista itseäni siitä. Yöllä joku paljastaa salaisuuden jonka kertoi jo vuosia sitten. Lattialla risteilee askeleita ja […]

Tuntemattomiksi tulleet

  Törmäämme toppatakeissamme Prisman lehtihyllyllä ja arvomme kumpi tervehtii ensin. Kävelemme toistemme ohi tervehtimättä. Vielä kuusi vuotta sitten huusimme toistemme korvanjuureen narikkajonossa. Nyt painamme katseemme ratkaisevalla hetkellä ja teeskentelemme olevamme yksin. Niin se tapahtuu. Me loittonemme. Juurrumme toisiin ihmisiin ja kaupunkeihin joihin emme kymmenen vuotta sitten osanneet itseämme kuvitella ja joista kymmenen vuoden päästä haluamme pois. […]

T: Iskä

  Aina kirjoittaessani jotain melankolista ja rakkauteen liittyvää – fiktiotakin – sama tapahtumaketju toistuu. Isäni laittaa viestin, jossa näennäisen huolettomasti kysyy kuulumisiani. Hän tekee kaiken sen niin tutusti, niin varovasti, kuin pelkäisi rikkovansa ainoan tyttärensä. Ensin hän odottaa noin vuorokauden. Sitten kysyy. Ehkä ajattelee etten huomaa asioiden keskinäistä suhdetta. (Rakastan sinua isä.) Useimmiten vastaan ylikorostetun […]

Tunnin tekstit: kuiskaa minulle vielä

  Elokuu Viinilasin kylkiin painautuneista sormenjäljistä pystyi päättelemään että olimme istuneet siinä jonkin aikaa. En tiennyt mihin olin katsonut, mutten ainakaan kelloon tai silmiisi. Äänesi oli pehmeä ja vahva, anteeksipyytelemätön mutta ei ylimielisellä tavalla. Näytit siltä kuin olisit voinut pyrähtää lentoon hetkenä minä hyvänsä, ja minulle se kaikki oli hyvällä tavalla vähän liikaa. Puhuit rakkaudesta […]

Kielenhuoltoa kaikkensa menettäneille

  Haluaisin puhua sinusta kuin olisit vielä tässä. Et ole. Sinusta tulee muisto.   Aamut, armolliset unohduksen sekunnit heti heräämisen jälkeen. Ensimmäinen silmäys – ainoa kevyeksi jäävä – paperinohut hetki ennen muistamista. Ja heti seuraavassa hetkessä kaikkialle tulvan lailla leviävä epätoivo, mykäksi tekevä pakokauhu. En pääse luoksesi enää – en elävänä, enkä mitä todennäköisimmin kuolleenakaan. […]

Syöpä suoraan sanoen

Ihmiset kysyvät mitä minulle kuuluu ja minä vastaan että kaikkea. En aina hyvää, koska ei kenellekään kuulu aina hyvää. Isäni jää eläkkeelle ja lähettelee aurinkorannalta kuvia vesiliukumäistä. Tiukka toukokuu vaatii veronsa niin yöunista kuin vapaa-ajasta, mutta nautin täysin rinnoin työstäni. Poljen aamuisin töihin onnellisena onnellisuudestani. Asunnon pinnat täyttyvät sijoilleen unohtuneista asioista ja pölystä, on kesä ja […]

Oodi terapialle

  Käyn läpi vanhoja papereita ja törmään terapialausuntooni. Tuntuu kuin kaikesta siitä olisi ikuisuus. Neljä vuotta sitten en osannut kuvitella päivää jona en laskisi sisäänhengityksiä. Tuolloin ajattelin että kaikki se pintaan noussut kuona värjäisi mieleni ikuisesti keskiharmaaksi ja määrittelisi minut lopunikääni, enkä koskaan olisi muuta kuin selittämättömän surullinen nainen. Kuinka kaukaiselta se kaikki yhtäkkiä tuntuu. […]

Seikkailijattarien sukua

  Lapsena kuuntelin tarinoita suvun naisista. Suorapuheisista, suurpiirteisistä, hieman levottomista seikkailijattarista. Heitä ihailin; naisia joilla ei ollut aikomustakaan elää kuten elää piti, saatika pyydellä nyt joltakulta anteeksi. He näkivät valtarakennelmien taakse ja pyyhkivät siveyssäännöillä pienen eteisensä lattiaa, elelivät kuten parhaaksi näkivät, tajusivat jo tuolloin ettei tänne synnytä normien täytteeksi keskikäyrillä kulkemaan. Naisia joiden lauseet eivät […]