All posts filed under: Mielipide

Kannusta shampanjaa

comments 22
Mielipide

Blogihistoriani pisimmälle tauolle on monta hyvää syytä, muutama maailmaani mullistanutkin. Vielä vuoden ensimmäisinä päivinä kuvittelin asioiden rullaavan tänäkin vuonna omaan tavanomaiseen tapaansa, sokeana sille mitä tämä hullu vuosi toisi mukanaan. Ehkä ihan hyvä niin. Sillä jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää, olisin ehkä juossut makuuhuoneeseen ja lyönyt oven kiinni. Tähän vuoteen on mahtunut paljon alkuja, laskutavasta riippuen yhdestä neljään. Aloitetaan siis alusta, yhdestä niistä. Tämän alun juuret ylettävät monen vuoden taakse. Kun alkuvuodesta astelin jälleen […]

Levottomia aikoja

comments 4
Mielipide

  Tämä hullu, hullu vuosi. Olin poissa viikon ja jälleen on elämä muljahtanut uuteen asentoon. Tilasin Hesarin ja heräsin sen kolahdukseen monena yönä. Tätä seurasivat repaleiset yöt joina heräsin huolehtimaan opintoja, työtä ja imuroimatonta eteistä. Öisin huolet ovat lyijynraskaita, mahdottomia siirrellä. Niitä tuijottelee ja yrittää tulla sinuiksi ja nukahtaa koska mikään muu ei vie niiden luota pois. Huolia ei siis varsinaisesti ole. On paljon asioita ja hoidettavaa, hyvin vähän huolehdittavaa. (Paitsi postiluukun äänieristäminen.) On hieman […]

Puolikkaita ihmisiä ei ole olemassakaan

comments 8
Mielipide / Suhteet

  Prisma, lauantai-ilta 11.11.2017. Tavaratalon käytävillä harhailee kymmeniä ihmisiä jotka hapuilevat katseellaan mitä tahansa sopivaa paketoitavaa seuraavalle päivälle. Seilaan kirjakäytävää edestakaisin, ajatus harhailee. Jokavuotiseen tapaansa internet on puskenut eteeni vuorotellen isänpäivälahjaideoita (toteutuskelvottomia) ja artikkeleita isän määritelmistä (väsyttäviä). Nämä papereihin käärityt sunnuntait huuhtovat eteen aina samat itsensä ympärille kietoutuvat vuoropuhelut. Marras- ja toukokuiden toisia sunnuntaita värittää pakottava tarve käsitteellistää sitä kuka nyt on kenellekin mitäkin; kokonainen, vara, bonus, lisä vai puolikas. Vetää rajoja ja reviirejä, alleviivata […]

Aamujen anatomia

comments 10
Mielipide

  Kuinka vallankumouksellista on nukkua kahdeksaan asti, nousta vasta kun muut ovat jo menneet ja menossa. Keittää kahvia ja katsella tyhjentynyttä parkkipaikkaa. Kello kuuden aamu kuulostaa aivan erilaiselta kuin kello kahdeksan. Äänimaisema kohisee eniten aikavälillä 7.40-8.15, kunnes taas laantuu kaikkien päästyä perille. Luonnollinen rytmini oli kadoksissa monta vuotta, luulin iäksi kadottaneeni sen. Vuosi sitten huomasin helpotuksekseni herääväni aamu toisensa jälkeen ilman kelloa lähes samaan aikaan, aina ennen muita. Useimmiten klo 6.27. Toki yritän venyttää. Tuijottelen […]

Jonkun kauan sitten unohtuneen tunsin

comments 4
Mielipide

Kaikenlaisia tunteita. Tyhjensin eilen koneeni turhista teksteistä ja kuvista. Löysin kuvia ihmisistä joita en enää tunne, paikoista joihin lupasin palata, mutta tiesin jo niin luvatessani etten palaisi. On lähes mahdotonta lähtiessään sanoa että kiitos, tämä tässä riittää. On helpompaa heittää ilmaan kevyt lupaus jostain. Lähteä jättämättä, toivoa että toinenkin unohtaisi. Löysin kuusi tiedostollista rakkauskirjeitä jotka luulin hukanneeni. Lainapaperit, vihkitodistukset ja muu käsinlaadittu todistusaineisto kadotkoon – vastarakastuneen ihmisen sanoja ei kukaan kuiskaten kopioi. Lopulta hyvin vähän […]

Minäkin, sinäkin, hänkin, mekin, tekin, hekin

comments 8
Mielipide

”Sinä et mene mihinkään.” mies sanoi ja asetti käden reidelleni. Oli uudenvuoden aatto, iltapäivä vasta. Bussin ulkopuolelle levittäytyvää graniitinharmaata maisemaa halkoi kerrostalojen ikkunoista työntyvä keltainen valo. Auto oli täynnä töistä palaajia, kotiinsa kiiruhtajia. Raketteja, loskaa ja nakkipaketteja. Mies oli noussut edelliseltä pysäkiltä kyytiin, istunut viereeni ja yrittänyt väkisin virittää keskustelua. Tullut liioitellun lähelle, puhkonut puheellaan tilani minuutissa rikki. Painauduin huurteista ikkunalasia vasten, etsin tekosyitä nousta. Kotiin oli vielä pitkä matka, emme olleet edes puolivälissä. En […]

Avoin kirje Suomen blogiskenelle

comments 42
Mielipide

Lämmin kiitos kaikille viime tekstin jälkeen tukensa lähettäneille. Jälleen kerran voinen todeta, että ympärilläni on aivan erityistä porukkaa. Ajattelevaa, kriittistä, keskustelunnälkäistä. Ja kun puhun ympärillä olijoista, viittaan myös teihin. Blogin virtuaalitodellisuus piirtää harpilla ympärilleni renkaan jonka sisälle mahtuu kotikaupunkini lisäksi Eurooppa ja laaja kattaus palasia muilta mantereilta. Vaikka blogia luetaan tilastojen mukaan ylivoimaisesti eniten Helsingissä (terveisiä etelä!), virtaa tänne tasaisesti liikennettä ympäri maailmaa. On se jännää tämä atk. Viime tekstin kommenttiboksissa käytiin tiukahko dialogi. Oltiin […]

279. päivänä

comments 8
Mielipide

En aio säästellä näitä sanoja vuodenvaihteeseen, sillä osaan summata menneen vuoden varsin tarkasti kuluneiden 279 päivän perusteella. Tämä vuosi on ollut sanalla sanoen hullu. Kun elämään kiilautuu monta suurta kokonaisuutta yhtä aikaa, vedän syvään henkeä ja käperryn itseeni. Sukellan omiin aivoihini ja pysyn siellä niin kauan kuin on tarvis. Ääneeni ilmestyy ohut lyijynraskas vire, kulmakarvojeni väliin halkeaa syvä ryppy merkiksi siitä että nyt ei ole hyvä hetki. Ei nyt, eikä huomenna. Siirretään suosiolla ensi viikkoon […]

Kauniisiin kuulumaton

comments 36
Mielipide

Minua ei ole koskaan varsinaisesti ylistetty ulkonäköni tähden. Toisin sanoen en ole koskaan ollut kaunis tyttö. En usko rumuuteen, mutta tiedostan etten ole klassisella tavalla kaunis; kasvoni eivät ole symmetriset, hiukseni ovat ohuet ja käteni kuivat. Minulla on kauniit silmät ja huono iho. Olen saanut kuulla kommentteja nenästäni, korvistani, reisistäni, rinnoistani. Varpaistani. Hymystäni ja huulistani. Ei mitään systemaattiseksi kiusaamiseksi luokiteltavaa, mutta sellaista vuosiksi kytemään jäävää sanastoa joka syöpyy ajan kanssa ihoon ja identiteettiin kiinni. Asian […]

Tornista käsin

comments 3
Mielipide

Neljännen päivän aamuna saavun rannalle tarkistaakseni onko viime päivät villinä vellonut meri rauhoittunut. Ensimmäisinä päivinä aallot ovat lyöneet niin korkeina ja äkkipikaisina, ettei uiminen ole tullut kysymykseenkään. Ehdin ihmetellä kaksi kokonaista aamua rannan kuohujen keskellä kimeänä kiirinyttä ääntä, kunnes tajusin sen tulevan hengenpelastajan pillistä; tyhmänrohkeat turustit juoksevat aaltoihin aina vahdin silmän välttäessä, saaden punaisissaan huitovan pelastajan sahaamaan terävää siksakkia rannan päästä päähän. Saavun hiekalle, katsahdan tornissa liehuvaa punaista lippua ja jään tuijottamaan meressä kelluvia päitä. […]