Sekoitussuhde

  Tutustuin uuteen ihmiseen. Hän kertoi käyneensä täällä, blogissa, ja lopettaneensa lukemisen heti alkuunsa. Sanoi haluavansa tutustua minuun kasvotusten. Olla luomatta oletuksia tekstieni perusteella. Tämä on tapahtunut monesti aikaisemminkin. Kompastelen tasaisesti mielleyhtymään blogin päiväkirjamaisuudesta. Unohdan, että tämä todella saatetaan tulkita kuvanani. Minäkertojani ei ole luotettava. Todellinen elämäni, minäni, tapahtuu muualla, ja siitä en jaksa raportoida […]

Pikatekstit: I

  Koska en ehdi kirjoittamaan niin paljon kuin haluaisin, olen ryhtynyt kirjoittamaan aamuisin työmatkoilla. Kirjoitan puhelimen muistioon läpi kymmenen minuutin matkan. Runoja. Tuokiokuvia. Sormiharjoituksia.   Miehellä on vaaleat piirteet, lähes näkymättöminä piirtyvät kulmakarvat ja punertavat hiukset. Hän jää seisomaan aina samaan kulmaan, kylki minua kohti. Mietin missä hän on ollut koko kesän. Tekisi mieli kysyä, […]

Yhdessä kesässä

  Valo kiristyy kupariseksi ennen katoamistaan. Silittää selkänojia, poskipäitä, talojen kylkiä, häikäisee enää harvoin. Laskeutuu valittuihin paikkoihin ja sanoo: hei sitten. Rakastan näitä pitkittyneitä hyvästejä. Päivät tummuvat reunamiltaan kohti keskustaa, kunnes jälleen on koko ajan hämärää. Siihenkin tottuu. En muista tästäkään kesästä erityisesti mitään. Tämäkin oli vuodenaika muiden välissä. Joskus mietin vaivaako minua jokin; miksi […]

Laiskoja hyvästejä

  Huoneeni oli asunnon suurin ja viilein. Välimeren talvi oli kylmempi kuin olin osannut kuvitella. Hän ei tullut kertaakaan käymään luonani. Kuukausien kuluessa tajusin toivovani ettei hän edes ehdottaisi sitä. Viimeiset viikot pakkasin hajamielisesti tavaroitani ja mietin miten ottaa esiin se tosiasia ettei meistä tulisi tämän onnellisempia, eikä se riitä. Lähtöpäivän aamuna kämppis jäi itkemään […]

2017 – 2019

  2017 Istun ystäväni kanssa kahvilassa. Hänellä vaaleanroosa neule, kaunis pyöreä vatsa ja tukala olo. Minulla vain tukala olo. Ystäväni sanoo että minun on kirjoitettava. Suljettava blogi ja keskitettävä voimavarani ja aikani kirjaan. Vastaan etten halua kirjoittaa kirjaa, eikä minulla ole tarinaa. Syömme sulhaspiirakoita ja vaihdamme aihetta.   Jatkan blogia ja todistelua siitä ettei minulla […]

Haaveiden historia

  Lomallani tajuan omakohtaisesti kenestä puhumme kun puhumme kesälomalla valaistuneista. Puhumme minusta. Kolmen viikon aikana liityn salakavalasti heidän joukkoonsa: asteittain, itsestäni sivussa. Aamu aamulta tajuan olevani yhä kauempana kotoa. En liiku, mutta tulen yhä tietoisemmaksi siitä etten ole edes matkalla oikeaan suuntaan. En edes katso sinne. Odotan kaukaisuudessa liikkumatta, jähmettyneenä, aivan kuin olisin vasta tajunnut […]

Alkukesä

  Tytöt suihkivat ranteisiinsa makeaa hajuvettä iltojen täyttyessä pienistä aluista. Aikahorisontti supistuu, valosta täyttyvien minuuttien laskeminen loppuu – auringon ei tarvitse enää sinnitellä. Lämpö viipyy iholla, kukaan ei tunnusta että on liian myöhä. Illat venyvät ja tihenevät samaan aikaan, saavat tuhlailemaan lupauksia joihin ei voi tai saa jäädä kiinni. Lasin pohjalle jäänyt viini, katkeilevat keskustelut, […]

Luovuuslista

  Laulujen sanoituksilla on minulle aivan erityinen merkitys. 2000-luvun alussa maailmani aukesi, kun laulujen lyriikoita pystyi metsästämään internetistä. Tietokoneluokan kuumassa hämärässä naputin hakukoneeseen r&b-suosikkejani ja tulostin liuskoittain lyriikkaa vain huomatakseni, kuinka tyhjää sisältö usein oli. Melodia ei pelasta mitäänsanomattomuudelta. Kun en ehdi lukemaan tai kirjoittamaan ja pelkään menettäväni kieleni – tätäkin elämäni välillä on – […]

Lukijoilleni

  Lähikuukausina olen joutunut toistuvasti kasvotusten perustavanlaatuisen ongelmani kanssa, jonka tähän saakka olen pyrkinyt systemaattisesti unohtamaan, ja muistaessani pyrkinyt systemaattisesti siirtämään mieleni sivuun. Kiitos kuuluu yksiselitteisesti teille; olette tulleet puhumaan kaupunkien kaduilla, kahviloissa ja ratikoissa, kertoneet että luette ja olette jossain siellä minne minä en täältä näe. Kun kirjoitan, en varsinaisesti kirjoita kenellekään. Usein unohdan etten ole […]

Lennosta

  Lentokoneessa, maaliskuussa 2019 Viimeistään lähtöportilla tulen uskoon, kaikkiin uskoihin. Rukoilen salaa jokaista paikalla olevaa jumalaa, otan vastaan jokaisen siunauksen ja suureelliselta tuntuvan lupauksen. Olen valmis nojaamaan maailmankatsomuksellisesti mihin tai kehen tahansa. Lahjon kohtaloa ajatuksissani varmuuden vuoksi. Lupailen tyhjiä ja toivon muiden tekevän samoin. Häpeän hädän puhkaisemaa opportunismiani. Häpeän kunnes muistan taas pelätä. Ystäväni pelkää […]