All posts filed under: ajattelen

Minuuttien vuosi

2 marraskuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 4
ajattelen / Elämä

  Kävelen kiireessä iltojen läpi. Askelissa on levoton tahti, leikkaan risteysten yli kotiin. Jätän vastaamatta puheluihin, juoksen punaisia päin, tahallani mutta en pahalla. Aikaisemmin ajattelin ajanlaskun olevan ihmisen keinotekoinen salajuoni oman historiansa mystifioimiseksi, tapa alleviivata olematonta kontrolliamme asioiden kulkuun. Olen suhtautunut aikaan kuin mihin tahansa ihmisen keksintöön; piirrämme ääriviivat vuosille ja vuorokausille, pilkomme ne osiin ja ripottelemme tarinamme sopiviin kohtiin. Nyt en enää tiedä mitä ajatella. Tiedän vain sen, etten malttaisi odottaa vuoden vaihtuvan. Tämän piti […]

Yhdessä kesässä

20 syyskuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 2
ajattelen / Elämä / kirjoittaminen

Valo kiristyy kupariseksi ennen katoamistaan. Silittää selkänojia, poskipäitä, talojen kylkiä, häikäisee enää harvoin. Laskeutuu valittuihin paikkoihin ja sanoo: hei sitten. Rakastan näitä pitkittyneitä hyvästejä. Päivät tummuvat reunamiltaan kohti keskustaa, kunnes jälleen on koko ajan hämärää. Siihenkin tottuu. En muista tästäkään kesästä erityisesti mitään. Tämäkin oli vuodenaika muiden välissä. Joskus mietin vaivaako minua jokin; miksi aika ja sen rakentamat muistot eivät pinty minuun, miksen osaa listata asioita joita tunsin ja koin ja kävin milloinkin läpi. On […]

Portaat

15 syyskuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 2
ajattelen / Elämä

Elokuun loppumetreillä kampus kylpee kultaisessa valossa, joka on jo taittumaisillaan kupariin. Uudet tulokkaat tunnistaa välittömästi; heidän olemuksessaan on jäänteitä abivuosista, kehnosti peiteltyä jännitystä uuden edessä. Tämä on aivan erilainen maailma. Täällä edeltäneet vuodet nollaantuvat, eikä kukaan ole kiinnostunut laudatureista. Puhe on tunnustelevaa, kasvoilla viipyilee pyöreä pehmeys. He ovat irtoamaisillaan, reunoiltaan kiinni menneessä. Kuin kypsät hedelmät. He seisoskelevat piireissä, istuskelevat paikoissa joissa kukaan ei muulloin istu. Senkin he tulevat oppimaan: nurmen reunustamilla portailla istutaan kerran vuodessa […]

”No niin” mies sanoi

23 elokuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 6
ajattelen / Elämä / Mielipide / Suhteet

”No niin, no niin” mies keskeyttää naurahtaen, kun puhun palkkaeroista ja patriarkaatista. ”Käyt taas aivan ylikierroksilla” hän jatkaa, ja ympärillemme laskeutuu outo, heikosti latautunut hiljaisuus. Hän on ystäväni. Olen käynyt näitä keskusteluita väsymättä ja väsyen vuosia. Hinkkaamme kupliamme vereslihalle saakka, ja joskus luovutamme suosiolla. Minun ei tarvitse lähteä minnekään puolustamaan ajatuksiani; riittää että käyn töissä, terassilla, kirjastossa ja kuntosalilla. Minun ei tarvitse etsiä eri mieltä olevia. Elän heidän kanssaan, heidän ympäröimänään. Olemme ystäviä, sukulaisia, kollegoita. Välillämme […]

2017 – 2019

18 elokuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 6
ajattelen / Elämä / kirjoittaminen / Suhteet

2017 Istun ystäväni kanssa kahvilassa. Hänellä vaaleanroosa neule, kaunis pyöreä vatsa ja tukala olo. Minulla vain tukala olo. Ystäväni sanoo että minun on kirjoitettava. Suljettava blogi ja keskitettävä voimavarani ja aikani kirjaan. Vastaan etten halua kirjoittaa kirjaa, eikä minulla ole tarinaa. Syömme sulhaspiirakoita ja vaihdamme aihetta.   Jatkan blogia ja todistelua siitä ettei minulla ole sanottavaa. Tukala pitkittyy, kroonistuu osaksi olemustani. En tunnista syytä sille miksi kävelen vähän kumarassa ja puhun aiempaa vähemmän.   2018 […]

Jakamatonta

11 heinäkuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 2
ajattelen / Elämä

Kuin ohut kerros mutaa olisi kuivuttuaan murtunut pois. Jollain ihmeellisellä tavalla olen pitkästä aikaa täysin paljas. Ajatukseni eivät enää suodatu, puhun suoraan ja kohti. Tunnen rakkautta, surua ja ajoittaista vanhakantaista vihaa. Turhaudun viimeiseen, ja se tekee minut onnelliseksi. Täysin mitäänsanomattomassa hetkessä itken onnesta. Kaikki ei selity kesällä. Se selittyy ajalla. Katselen keittiön pöydällä lepääviä sitruunoita ja niiden epätodellista keltaisuutta. Olen puhunut ääneen. Lausunut asioita joita en ole aikaisemmin pitänyt ääneen sanomisen arvoisina. Krooniseksi muuttuneita ristiriitoja, […]

Hailuoto

28 kesäkuun, 2019
by Laura Tähkävuori
Jätä kommentti
ajattelen / Elämä / Matkat

Ihmiset täällä ovat ahavoituneita, iättömän näköisiä; heidän elämänsä pituutta tai epäreiluutta on mahdotonta arvioida. He käyvät jatkuvaa vuoropuhelua meren kanssa, elävät sen armoilla ja sen kanssa. He pukeutuvat pellavaan ja tuulenpitäviin vaatteisiin, ja tuntuvat kantavan tietoa jota eivät itse tunnista salaisuudeksi. Kaduilla tuoksuu meri, jota he hengittävät väsymättä vuodesta ja sukupolvesta toiseen; täyttävät keuhkonsa sillä niin, etteivät enää erota sen tuoksua. Tuulesta he puhuvat samaan tapaan kuin kiireestä sisämaassa puhutaan. Lautta saapuu Hailuotoon. Kaikki on […]

Paremmin

24 kesäkuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 4
ajattelen / Elämä

Lokakuu Mikään ei ole varsinaisesti muuttunut, paitsi vuodenaika ja asunnon seinien värit. Ja jokin minussa. Väsyttävä, hahmoton hämärä kaventaa päivien merkitystä. Päivät kierähtävät itsensä ympäri, kellahtavat kyljelleen ja alkavat alusta. Istun sohvalla ja odotan. Viikot kuluvat ja minä niiden mukana. En tiedä onko tämä surua, ikävää vai vihaa, mutta toivon ettei ainakaan jälkimmäistä. Ei. En puhuisi surusta. En mistään näistä. Joten en puhu mistään. En valehtele, mutten varsinaisesti puhu tottakaan sanoessani että tässähän tämä. Niin […]

Heille jotka eivät laula

31 toukokuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 8
ajattelen / Elämä

Kirjoittaa kirjeitä kuvitteellisille lapsille, lähettää ne toivolla kyllästettyyn rinnakkaistodellisuuteen. Kirjoittaa kuittien kulmiin kaunolla heidän nimiään, jotka ovat olemassa vain jos vain. Hyräillä Suvivirttä kaksion keittiössä. Kuvitella kiharat, pisamat ja selän teräväreunaisen syntymämerkin. Ohuen ihon, oudot pelot ja pitkät päivät joista väsyneenä vannoisi luopuvansa. Tummemman sektorin iiriksen reunassa. Liioitellun kivun ja matalalla lentävät saippuakuplat. Itse keksityt iltasadut ja kuumeessa valvotut aamuyöt kuun hopeoimassa huoneessa. Yrittää. Odottaa. Yrittää. Uskoa, toivoa ja jäädä kolmannesta paitsi. Vuorotella varovaisen onnen […]

Tykkäysterapia on ansa

7 toukokuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 6
ajattelen / Elämä / Mielipide

Lähdin Instagramista, taas. Tämä ei yllätä ketään – lähden ja palaan tuon tuosta. Tällä kertaa tarve lähteä oli kuitenkin pakottava ja lopullisen tuntuinen, ja halusin selvittää miksi. Valmistumiset, vauvat, brunssit, juhannukset, joulut, kosinnat, kaukomatkat, kreisit illat ja hitaat aamut. Kaikki se on ihanaa seurattavaa ja kanssaelettävää, mutta loppuviimein – ja ennen kaikkea – vain ylimääräistä aivodataa. Muiden elämää jota makuuhuoneeni hämärässä selaan. On olemassa kokonainen elävä kertomusten avaruus, joka tuottaa tarinaa jatkuvalla syötöllä; kartuttaa paisuvaa […]