All posts filed under: ajattelen

Heille jotka eivät laula

31 toukokuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 8
ajattelen / Elämä

Kirjoittaa kirjeitä kuvitteellisille lapsille, lähettää ne toivolla kyllästettyyn rinnakkaistodellisuuteen. Kirjoittaa kuittien kulmiin kaunolla heidän nimiään, jotka ovat olemassa vain jos vain. Hyräillä Suvivirttä kaksion keittiössä. Kuvitella kiharat, pisamat ja selän teräväreunaisen syntymämerkin. Ohuen ihon, oudot pelot ja pitkät päivät joista väsyneenä vannoisi luopuvansa. Tummemman sektorin iiriksen reunassa. Liioitellun kivun ja matalalla lentävät saippuakuplat. Itse keksityt iltasadut ja kuumeessa valvotut aamuyöt kuun hopeoimassa huoneessa. Yrittää. Odottaa. Yrittää. Uskoa, toivoa ja jäädä kolmannesta paitsi. Vuorotella varovaisen onnen […]

Kekkostie

6 huhtikuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 4
ajattelen / Elämä

Täällä kävellään vasenta reunaa, aina vasenta, tiellä josta ollaan ikivelassa Kekkoselle. Jos nyt astuisin sivuun ja kävelisin sinne, minua olisi mahdotonta löytää. Tiheän hiljaisuuden halkoo ainoana kilometrin päässä haukkuva koira sekä linnut joiden laulua en tunnista. Paitsi punatulkun, jonka laulu muistuttaa matalavireistä vappupilliä. Jossain lähellä visertää lintuparvi, mutten löydä äänen tarkkaa lähdettä ennen kuin kävelen liian lähelle; ne lehahtavat oksistoon mykkinä odottamaan ja satavat kevyenä kuurona takaisin maahan minun mentyäni. Olemme valmiita maksamaan tällaisesta hiljaisuudesta, […]

Lennosta

26 maaliskuun, 2019
by Laura Tähkävuori
Jätä kommentti
ajattelen / Elämä / kirjoittaminen

Lentokoneessa, maaliskuussa 2019 Viimeistään lähtöportilla tulen uskoon, kaikkiin uskoihin. Rukoilen salaa jokaista paikalla olevaa jumalaa, otan vastaan jokaisen siunauksen ja suureelliselta tuntuvan lupauksen. Olen valmis nojaamaan maailmankatsomuksellisesti mihin tai kehen tahansa. Lahjon kohtaloa ajatuksissani varmuuden vuoksi. Lupailen tyhjiä ja toivon muiden tekevän samoin. Häpeän hädän puhkaisemaa opportunismiani. Häpeän kunnes muistan taas pelätä. Ystäväni pelkää risteilemistä. Juuri nyt antaisin mitä vain että voisin kellua Suomenlahden satametrisen syvyyden pinnalla. Katson ikkunasta pienemmäksi pirstaloituvaa maisemaa ja yritän olla […]

Linnuista esim.

15 maaliskuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 2
ajattelen / Elämä / kirjoittaminen

Maaliskuu. Päivien pidättyväinen valo, mudan sävyissä kylpevä maa, suruja hiljalleen hylkivä mieli. Pitkiksi venyneet työpäivät, mikrotettu kahvi, kvartaalin taite ja unohtuneet lupaukset. Yllättävissä kohtaamisissa outo, pahoitteleva sävy. Kaiken tämän keskellä, lomassa, yllä ja alla on tasoja joihin meillä ei ole päätäntävaltaa tai syvempää ymmärrystä. Yksin lentävät linnut jakavat tasaharmaan taivaan satoihin osiin, maan alla heräämistään odottaa sikeästi nukkuvien kerros. Taajamien reunoilla yhtenäiset kuusirintamat kasvavat hiljaa osaksi ohi ajavien maisemaa, josta tämä maa tunnetaan. Olen kyllästynyt puhumaan […]

Huora ei ole argumentti

5 helmikuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 18
ajattelen / Mielipide

Ilmainen neuvo toimittajaksi haluaville (ja ihmisille ylipäätään): etsiydy erimielisten seuraan ja keskustele. Opi, kysy, kuuntele. Tarkenna, kyseenalaista, vaadi perusteluita. Raivostuakin saa. Se on ihan ok – puhummehan tärkeistä aiheista. Noin viisitoista vuotta sitten istuin laivan diskossa, kun viereeni istahti kalju mies pilottitakissa ja maastohousuissa. Hän esitteli itsensä, minä itseni. Hän halusi tarjota drinkin ja tehdä lähempää tuttavuutta, minä halusin tietää miksi ihminen tatuoi hakaristin päähänsä. Kysyin ja kuuntelin, ja niin teki myös mies pöydän toisella […]

Tunnin tekstit: voi poikia

27 tammikuun, 2019
by Laura Tähkävuori
Jätä kommentti
ajattelen / Elämä / kirjoittaminen / Mielipide

Perustaa perhe tai olla perustamatta, pohtia sopivatko verbit perustaa ja hankkia johonkin niin pyhään. Työntää vaunuja ja nauttia, nielaista sormus ja nauttia. Ostaa talo ja nauttia omasta, vuokrata toiselta ja nauttia vapaudesta. Perustella helppoudella, vapaudella lähteä. Olla kuitenkin lähtemättä. Kävellä maisterina ulos toukokuiseen tyhjyyteen ja luottaa siihen että jotain tulee. Kirjoittaa ilmaan satoja hakemuksia, keskittyä täysillä käsillä olevaan elon pätkään. Siihen mitä jo on. Kaikesta voi poikia kaikkea, kun vain tarpeeksi yrittää. Sopia pätkistä, tottua katkoviivaiseen jatkumoon. Miksikä sitä kutsuttiinkaan? […]

Ajattelu vaatii aikaa (jota meillä ei ole)

11 tammikuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 6
ajattelen / Elämä / Mielipide

Viime vuoden lopulla piipahdin Ylellä podcast-vieraana vaihtamassa Julian kanssa ajatuksia työelämän normeista. Eilen ilmestyneessä jaksossa keskustelemme nelipäiväisestä työviikostani, josta olen ollut haastateltavana monissa eri medioissa kuluneen syksyn aikana. Lähikuukausien mediaosumien perusteella vaikuttaakin vahvasti siltä, että olen itse asiassa keksinyt nelipäiväisen työviikon. Yleisimmin esitetyt kysymykset ovat: miksi nelipäiväinen työviikko (siksi koska huvittaa), kuinka paljon se vaikuttaa elintasoon (ei liikaa) sekä oma suosikkini: mitä teen perjantaivapaillani. Viimeinen saattaa hyvinkin olla kysymyksistä tärkein. Perjantait ovat aivojeni hemmottelupäiviä. Silloin juon […]

Mitä kuolemisesta kerrotaan

4 tammikuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 11
ajattelen / Elämä

Tapaninpäivän iltana katson elokuvaa, jossa päähenkilö sairastuu parantumattomasti, käy pikakelauksella läpi eletyn elämänsä ja sitten kuolee. Draamankaari on klassinen, elementit aina samat: toivo, hyväksyntä, valmiiksi tuleminen. Viimeiseen asti kamppaillut päähenkilö kuulee huonot uutiset ja tulee sinuiksi kuolemansa kanssa yhdessä yössä. Pitkälliseen sairastamiseen liitetään usein jaettu tunnustus kaiken päättymisestä. Hitaan kuoleman kaari on kerronnaltaan identtinen; oman itseyden tyrehtyminen, syrjään siirtyminen, pois kasvaminen. Loppu on lopulta pieni, lähes näkymätön päätös, lähtijän ottama olematon sivuaskel. Hitaasti kuolevalla on […]

Kuulomuistista

1 tammikuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 6
ajattelen / Elämä

Vuoden viimeisinä päivinä kierrän jälleen järveä. Spotify on luonut listan vuoden aikana eniten kuuntelemistani kappaleista. Kuunnellessani listaa käyn läpi taakse jääneitä hetkiä, tunteita ja ihmisiä – kappaleita jotka olen ehtinyt ja ehkä yrittänyt unohtaa. Yritän tavoittaa adjektiivia joka summaisi tämän viimeisiään vetelevän vuoden. Vaivalloisesti hengittäen se haukkoo, on enää ohuelti kiinni kapeasta kulmasta, ennen kuin keskiyön tienoilla repeää irti ja muuttuu menneeksi. Yritän hahmottaa sitä ja sen vaikutuksia. Olen aiemminkin kertonut, etten koskaan oppinut kirjoittamaan […]

Sukujuhlat

16 joulukuun, 2018
by Laura Tähkävuori
Jätä kommentti
ajattelen / Elämä / Suhteet

Heilutan jalkaa musiikin tahdissa ja luon viipalekuvausta jokaisesta minuutista. Joku tanssii, joku juo liikaa, joku vaipuu ajatuksiinsa kulmapöydässä. Puhe nojaa nostalgiaan, aikaan ennen meitä. Mietin kuinka vanhaksi on elettävä saadakseen oman painaumansa jaettuun historiaan. Kuuntelen tarinaa meistä, mutten tunnista itseäni siitä. Yöllä joku paljastaa salaisuuden jonka kertoi jo vuosia sitten. Lattialla risteilee askeleita ja jokunen katse. Joku kaataa viinilasin, joku toinen korjaa sen. Musiikki kuuluu ulos. Joku painaa kädet syvälle taskuihin, nojaa rappusiin ja jakaa […]