Alkukesä

  Tytöt suihkivat ranteisiinsa makeaa hajuvettä iltojen täyttyessä pienistä aluista. Aikahorisontti supistuu, valosta täyttyvien minuuttien laskeminen loppuu – auringon ei tarvitse enää sinnitellä. Lämpö viipyy iholla, kukaan ei tunnusta että on liian myöhä. Illat venyvät ja tihenevät samaan aikaan, saavat tuhlailemaan lupauksia joihin ei voi tai saa jäädä kiinni. Lasin pohjalle jäänyt viini, katkeilevat keskustelut, […]

Murtuneen mielen anatomiaa

  Väsymys lävistää ensin aamupäivät, sitten hitaat viikonloput. Vanhat, jo unohdetut ajatukset alkavat kiertää mielen reunoilla, tehden kevyitä painaumia päiviin. Kaikki tapahtuu vaivihkaa, tietämättäni. Paino leviää hienojakoisesti hetkiin, ilon sekaan, sumentaa tunteiden ääriviivoja tunnollisesti kaikessa hiljaisuudessa. Kävelen kevätiltana kotiin ja syön jäätelöä. Aurinko paistaa jo matalalta, koleassa ilmassa on lupaus kylmyyden loppumisesta – kesäiltojen kauneus […]

Tykkäysterapia on ansa

  Lähdin Instagramista, taas. Tämä ei yllätä ketään – lähden ja palaan tuon tuosta. Tällä kertaa tarve lähteä oli kuitenkin pakottava ja lopullisen tuntuinen, ja halusin selvittää miksi. Valmistumiset, vauvat, brunssit, juhannukset, joulut, kosinnat, kaukomatkat, kreisit illat ja hitaat aamut. Kaikki se on ihanaa seurattavaa ja kanssaelettävää, mutta loppuviimein – ja ennen kaikkea – vain […]

Liian täynnä

  Elämä juuri nyt: liian täyttä. Neljä päivää viikosta teen jättimäistä työprojektia, viidennen päivän juoksen kiinni muuta elämää. Kahtena jäljelle jääneenä päivänä nukun ja hengitän ja kieltäydyn kutsuista. Hoidan asioita sarjatulella: hakemukset, varaukset, huollot, lainat, haut, viennit, unohtuneet valokuvat ja kiireessä napattu kahvi. Purskahdan itkuun passihakemusta tehdessä ja totean että nyt on vähän liikaa. Priorisoin. […]

Luovuuslista

  Laulujen sanoituksilla on minulle aivan erityinen merkitys. 2000-luvun alussa maailmani aukesi, kun laulujen lyriikoita pystyi metsästämään internetistä. Tietokoneluokan kuumassa hämärässä naputin hakukoneeseen r&b-suosikkejani ja tulostin liuskoittain lyriikkaa vain huomatakseni, kuinka tyhjää sisältö usein oli. Melodia ei pelasta mitäänsanomattomuudelta. Kun en ehdi lukemaan tai kirjoittamaan ja pelkään menettäväni kieleni – tätäkin elämäni välillä on – […]

Olipa kerran äiti

  Kun ystäväni kertoi kirjoittavansa kirjaa äitiydestä, olin sanalla sanoen innoissani. En siksi etteikö äitiydestä olisi kirjoitettu, vaan siksi ettei siitä koskaan ole kirjoitettu näin. Tiedän olevani jäävi kehumaan ystäväni teosta, mutten ole ainoa kehujen viljelijä; kirja on otettu todella hyvin vastaan, enkä ihmettele – se on helpottava hengähdystauko keskustelussa jota leimaa vieraannuttava puolenvalinta ja […]

Ei varaa palata

  Kävin Lissabonissa. Oliko ihanaa? Oli. Osaan harvoin kertoa matkoistani mitään. Matkanteon ihanuus kiteytyy pieniin, vaikeasti kiinniotettaviin hetkiin joiden erityisyys aukeaa vain hetkellisesti hänelle, joka seisoo portugalilaisen metroaseman pysäkillä ja täyttyy aivan yllättäen onnesta. Sitä onnea en osaa sanoittaa, mutta voin tehdä pienen listan hetkistä joina se yhtäkkisesti syttyy. Pieni kalaravintola kaukana keskustasta. Marmoripöydän ääressä […]

Kekkostie

  Täällä kävellään vasenta reunaa, aina vasenta, tiellä josta ollaan ikivelassa Kekkoselle. Jos nyt astuisin sivuun ja kävelisin sinne, minua olisi mahdotonta löytää. Tiheän hiljaisuuden halkoo ainoana kilometrin päässä haukkuva koira sekä linnut joiden laulua en tunnista. Paitsi punatulkun, jonka laulu muistuttaa matalavireistä vappupilliä. Jossain lähellä visertää lintuparvi, mutten löydä äänen tarkkaa lähdettä ennen kuin […]

Lukijoilleni

  Lähikuukausina olen joutunut toistuvasti kasvotusten perustavanlaatuisen ongelmani kanssa, jonka tähän saakka olen pyrkinyt systemaattisesti unohtamaan, ja muistaessani pyrkinyt systemaattisesti siirtämään mieleni sivuun. Kiitos kuuluu yksiselitteisesti teille; olette tulleet puhumaan kaupunkien kaduilla, kahviloissa ja ratikoissa, kertoneet että luette ja olette jossain siellä minne minä en täältä näe. Kun kirjoitan, en varsinaisesti kirjoita kenellekään. Usein unohdan etten ole […]

Lennosta

  Lentokoneessa, maaliskuussa 2019 Viimeistään lähtöportilla tulen uskoon, kaikkiin uskoihin. Rukoilen salaa jokaista paikalla olevaa jumalaa, otan vastaan jokaisen siunauksen ja suureelliselta tuntuvan lupauksen. Olen valmis nojaamaan maailmankatsomuksellisesti mihin tai kehen tahansa. Lahjon kohtaloa ajatuksissani varmuuden vuoksi. Lupailen tyhjiä ja toivon muiden tekevän samoin. Häpeän hädän puhkaisemaa opportunismiani. Häpeän kunnes muistan taas pelätä. Ystäväni pelkää […]