Aloin kirjoittaa kun olin kaksikymmentä. Aloin lukea samaan aikaan. Lähinnä kiinni jäämisen pelosta ja kiinni saamisen tarpeesta. Kuroakseni kiinni kaikki kauemmin lukeneet, ympärilleni ilmaantuneet ihmiset jotka tiesivät mikä paradigma on tai mitä kontribuutio tarkoittaa. Ensimmäisiä tekstejäni oli ’’Papukaijakorvakoruinen tyttö’’ jonka kirjoitin itselleni yllätyksenä. Se oli ensimmäisiä kertoja kun muistan tekstin kummunneen ulos minusta, lupaa kyselemättä. Yhtäkkiä olemiseeni oli syntynyt uusi tahdosta riippumaton pakko. Hikka. Migreeni. Tekstiä ei enää ole, mutta muistan miten ja miksi se […]