Hapetta
Iltapäivisin koulusta päästyäni juoksin kotiin jotta saisin olla hetken aikaa yksin. Kävin kyljelleni sängylle, auringon lämmittämään kohtaan. Katsoin kellosta aikaa. En koskaan aloittanut kesken minuutin. Aloitin aina nollanollasta. 57, 58, 59, Vedin keuhkot täyteen ilmaan ja pidätin. Sekunnit kertyivät verkkaisesti toistensa päälle, katkoviiva muutti muotoaan tahdissa. 26, 27, 28, Kerrostalojen seinissä kaikui läheiseltä työmaalta kantautuva äänimerkki. Pahaenteisesti tihenevä piippaus päättyi matalaan, mitäänsanomattomaan jylinään. Hiljaisuus. 59, 01, 02, Aurinko hävisi pilven taakse. Valokulmio katosi alavartalon päältä […]