Pikatekstit: I

Processed with VSCO with f2 preset

 

Koska en ehdi kirjoittamaan niin paljon kuin haluaisin, olen ryhtynyt kirjoittamaan aamuisin työmatkoilla. Kirjoitan puhelimen muistioon läpi kymmenen minuutin matkan. Runoja. Tuokiokuvia. Sormiharjoituksia.

 

Miehellä on vaaleat piirteet, lähes näkymättöminä piirtyvät kulmakarvat ja punertavat hiukset. Hän jää seisomaan aina samaan kulmaan, kylki minua kohti.

Mietin missä hän on ollut koko kesän. Tekisi mieli kysyä, mutten tiedä tunnistaako hän minua, muistaako että olemme seisseet tässä kymmeninä keväisinä aamuina, jakaneet niin monta venyvää minuuttia että ne pyöristyvät tunneiksi.

Kaikkialla on sumua. Yli lentää hiljaisia lokkien auroja. En tiennyt että ne lentävät niin, kuvioissa. Harmaaseen taittavat siivet lyövät mekaanisina tahtia kuin, aura katkeaa ja yhdistyy vuorotellen, kuin pehmeä pursote.

 

Laura

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s