Matkaminuutteja

cof

 

Palaan reissusta kotiin. Olen väitellyt tärkeistä asioista läpi viikonlopun, tuulettanut aivojani ja käynyt hyviä keskusteluita ihmisten kanssa. Toisin sanoen olen tiristänyt itseni täysin kuiviin. Nyt haluaisin ennen kaikkea olla hiljaa ja yksin.

Istun junan viidennessä vaunussa ja fantasioin syvästä hiljaisuudesta. Juuri nyt maksaisin mieluusti ylimääräistä tilasta, johon päästäkseen olisi sitouduttava täydelliseen mykkyyteen.

Joku kikattaa itsekseen.

Jokainen huonosti tukahdutettu aivastus ja kimeä viestiääni kimpoilee korvakäytävissä, saaden suhteellisuudentajun säröilemään sadoiksi kappaleiksi.

Joku hyräilee optimistisena melodiaa, toiveenaan että vieressä istuvakin muistaisi.

Joku täyttää kiusalliseksi venyvää hiljaisuutta turhanpäiväisyyksillä joihin edes keskustelukumppani ei jaksa vastailla. On vain yksittäisten sanojen puhkoma, loppumaton monologi.

Sipsipussi avataan.

Kuinka paljon maksaisi 400 kilometrin taksimatka tästä pisteestä kotiin?

Jonkun puhelin soi. Rukoilen mielessäni ettei hän vastaisi. Tottakai vastaa. Toimii kuuntelijan roolissa, hymisee katkonaisesti kunnes viimein lopettaa. Ja jossain jonkun sydän on seitsemää minuuttia kevyempi.

 

Laura

 

 

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s