Hailuoto

IMG_2800

 

Ihmiset täällä ovat ahavoituneita, iättömän näköisiä – heidän elämänsä pituutta tai epäreiluutta on mahdotonta arvioida. He käyvät jatkuvaa vuoropuhelua meren kanssa, elävät sen armoilla ja sen kanssa. He pukeutuvat pellavaan ja tuulenpitäviin vaatteisiin, ja tuntuvat kantavan tietoa jota eivät itse tunnista salaisuudeksi. Kaduilla tuoksuu meri, jota he hengittävät väsymättä vuodesta ja sukupolvesta toiseen; täyttävät keuhkonsa sillä niin, etteivät enää erota sen tuoksua.

Tuulesta he puhuvat samaan tapaan kuin kiireestä sisämaassa puhutaan.

Lautta saapuu Hailuotoon. Kaikki on pysähtynyttä, paitsi tuuli. Se lennättää hienojakoista hiekkaa, hioo rannat pehmeiksi, tekee lauseista lyhyempiä, pakottaa puhumaan harkitummin. Jos maahan piirtää viivan, se katoaa tunnissa.

Kaikkialta nousee taipuvaa heinää ja tuntemattomia kasveja. Kitukasvuiset puut näyttävät pysyvän pystyssä vain koska kukaan ei koske niihin. Jos tarttuisi niiden kapeisiin runkoihin ja vetäisi, ne nousisivat vaivatta juurineen. Aivan kuin joku olisi  joskus lyönyt ne pystyyn rannan vaaleaan hiekkaan ja unohtanut sinne.

 

Laura

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s