Kipinävuoro

Processed with VSCO with f2 preset

 

Heräsimme outoon viileään. Käänsimme kylkeä, kääriydyimme tiukemmin peittoihimme ja yritimme jatkaa unta. Sadantena aamuna savun haju pakotti nousemaan.

Seurasin ääneti perässäsi. Jäin seisomaan etäälle ja katselin sinua. Havahduit läsnäolooni ja yritit hymyillä. Katseessasi oli pelkoa joka tarttui minuun. Olit luvannut tuhannesti kaiken järjestyvän, mutta nyt olit vaiti. Jätimme lauseet ja asiat kesken, polvistuimme ääneti.

Asetimme kuperat kämmenet sen ympärille ja odotimme viikkokausia hengittämättä. Emme puhuneet, toivoimme vain. Peruimme menomme, keksimme tekosyitä. Katselimme koverassa hämärässä sinnittelevää pistettä, emmekä uskaltaneet vaihtaa asentoa.

Mykkyyden puhkoi jäätelöauton ääni.

Pääsi roikkui painavana iltaisin. Kun kysyin sinulta väsyttääkö, valehtelit ettei.

Kun minua väsytti, annoit minun nukkua. Hymyilin kiitokseksi, painoin makuuhuonen oven kiinni ja pelkäsin luovuttavani. Makasin ja tuijotin pimeän läpi, onnistuin nukahtamaan lyhyeksi hetkeksi. Unessa halasin sinua ja katselin palavaa huoneen nurkkaa selkäsi takana.

Aamulla avasin oven varoen ja katselin sinua kauempaa. Näytit vieraalta. Sormiesi välistä kieppui ohut savu.

Hätäännyin. Halusin syliisi, muttet voinut irrottaa otettasi. Istahdin vastapäätä ja luettelin sinulle kaiken mitä halusin, kaiken mistä koin jääneeni paitsi. Vastasit että kaikki se tulisi vasta toisena, ehkä joskus, muttei nyt. Kehotit minua katsomaan sormiesi väliin. Esitin etten kuule. Toistit pyyntösi. Kumarruin vastahakoisesti lähemmäs ja tuijotin reunoiltaan katoavaa pistettä.

Pyysin anteeksi. Pyyhkäisit kyyneleet lyhyellä liikkeellä ja palautit kätesi heti paikalleen. Kysyin kuinka kauan kannatti odottaa, milloin toivo oli todettava turhaksi. Sanoit että kyselen mahdottomia.

Ristin sormeni omiesi kanssa, otin paremman asennon ja katsoin hämärän kehystämiä kasvojasi. Kurotin toisella kädellä viinipullon ja yhden lasin – toiseen en ylettänyt, vaikka kuinka venytin. Kehuit yritteliäisyyttäni. Kehuin sarkasmiasi. Joimme samasta lasista. Illalla kerroit painajaisistasi. En tiennyt että näet unia.

Keskiyön tienoilla tukahdutin haukotusten sarjan. Kun kysyit väsyttääkö, teeskentelin ettei.

Aamyöllä kämmeniä poltti. Vedin käteni pois ja katsoin pientä yskivää liekkiä. Sinua nauratti. Nousit ja venyttelit. Siirsit hiukseni korvan taakse, sormesi tuoksuivat vanhalta savulta.

 

Laura

 

 

Vastaa käyttäjälle Sanni Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s