Lauruus

Lauruus.jpg

 

Nimipäiväni aamuna isäni onnittelee ensimmäisenä. Seuraavana äiti. Kaava toistuu jokaisena merkkipäivänäni; ensin isä, heti perään äiti. Lystikkäintä kuviossa on se tosiasia, että vanhempani elävät yhdessä. Lähettävät viestinsä todennäköisesti istuen toisiaan vastapäätä aamiaispöydässä. Rakastan sitä.

Äidin viestissä on lauluni sanat. Minulla on ollut oma laulu pienestä pitäen. Äitini keksimä, tuhannesti laulettu. Hän lauloi sitä aamuisin herättäessään minut kerrossängystäni, eteisessä palatessaan töistä kotiin, keittiönpöydän ääressä lohduttaessaan minua jälleen yhden typerän riidan jälkeen.

En ole koskaan haaveillut muista nimistä.

Syntymävuonnani Laura oli yleisin annettu tytön nimi. Ja silti, huolimatta siitä että meitä mahtuu jokaiseen kerrostaloon ja luokkakuvaan, meillä on salainen, jaettu erityisyyden tunne. Nimen kansainvälisestä bulkkiluonteesta huolimatta – tai ehkä juuri siksi – meillä on kulttuurinen paikkamme lauluissa. Lauroista on tehty paljon kappaleita. Kaikkien aikojen suosikkini on Bat For Lashesin Laura.

Juhliessani joulukuussa kolmekymppisiäni, ystäväni oli kirjoittanut minulle laulun. Jonain illan tunneista hän nousi ylös, otti esiin ukulelen ja lauloi minut läpi muutamassa minuutissa. Laulunsanat ovat edelleen keittiön seinässä maalarinteipillä.

 

Laura

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s