Tila

Processed with VSCO with f2 preset

 

Joulun jälkeen minulla olisi aikaa kirjoittaa. Sen sijaan kävelen ympäri asuntoa levottomana. Istun minuutiksi, vaihdan pari sanaa, siirryn sängylle makaamaan, luen sivun kirjasta, palaan sohvalle, kysyn turhia kysymyksiä jäämättä kuuntelemaan vastauksia, nousen ja jatkan saamatta mitään aikaiseksi. Illan tunnit kiemurtelevat ja kierrän asuntoa kuin eksynyt.

Seuraavana aamuna sama toistuu. Ja seuraavana.

Seison aamukahvini kanssa keskellä keittiötä kun ajatus yhtäkkiä kirkastuu. Olen kiertänyt tätä asuntoa kolme vuotta.

Minulla ei ole omaa paikkaa täällä.

En ole kirjoittanut pariin vuoteen kunnolla. Olen syyttänyt elämää, uutta ruuhkaa, omaa kykenemättömyyttäni. Kaivannut kipeästi aikaa jolloin kirjoitin yhtä paljon kuin puhuin.

Olen kaivannut pois kodistani, koska en kiinnity sen huoneista kunnolla yhteenkään.

Vieraat kehuvat usein asunnon tunnelmaa ja kauneutta. Kiitän ja olen kiistattomasti samaa mieltä, katselen viinilasi kädessä kaunista kotiamme jonka tunnelmaan en kuitenkaan pääse kunnolla käsiksi.

Tajuan tarvitsevani paikan jossa kirjoittaa. Luovan pisteen. Ei mitään käytännöllistä, vaan kaunista. Ei kompromisseista rakennettua ja jaettavaksi tarkoitettua, vaan jotain täysin omaa.

Löydän pienen perhonsidontapöydän naapurikunnasta, kaupat on tehty vartissa. Googlaan amppeleita. Kalusteet vaihtavat paikkoja, tila hahmottuu. Rautakaupassa nauran omalle maanisuudelleni.

Iltaan mennessä kaikki on valmista. Muutamaa tuntia ja muutamaa sataa euroa myöhemmin minulla on työtila. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Asunnon parhaalla paikalla, ikkunoiden ympäröimänä, kasvien keskellä.

 

 

Laura

 

 

15 Comments

  1. Oi!

    Olen välillä totisesti kuin nurkkaan ahdistettu eläin, koska minulta puuttuu tästä talosta paikka, jossa kirjoittaa. Paikka, joka ei olisi keittiönpöytä, sohvannurkka tai sängynreuna, you know.

    Onnea sinulle. Pöydästä ja paikasta. Kuulostaa täydelliseltä!

    Tykkää

  2. Hyvänen aika, tällainen blogihelmi!
    Kiitos suuresti Julia vinkistä, teidän kahden blogin kannattelemana on enemmän kuin hienoa aloittaa vuosi. Ja uskoa hyvään, kauniiseen ja viisaaseen suomalaiseen naiseen. Mitä ajatuksia, mikä sanojen käyttö. Ihkua. ❤

    Tykkää

  3. Klikkasin blogisi lukulistalle juuri ennen kuin kiireissäni lakkasin yhtäkkiä lukemasta blogeja, mutta nyt olen palailemassa ja sanon vain, että kirjoita, kirjoita lisää perhonsidontapöytäsi äärellä! ♥ Kyllä se vähän niin taitaa olla, että oman huoneen sitä tarvitsee itse kukin – oli se sitten missä muodossa tahansa. Poikaystävän kanssa käydään juuri neuvotteluja siitä, miltä mahdollinen yhteinen koti näyttäisi, ja hän haluaa man caven, minä vähintään oman pöydän. Kummallekin on selvää, ettei kaksi introverttia pärjää pelkällä jaetulla.

    Tykkää

    1. Ilo että olet täällä, tervetuloa.
      Oman paikan tärkeys on kirkastunut minulle vasta oman pöydän äärellä; jollain oudolla tavalla ajattelin ennen etten tarvitsisi mitään fyysistä, omaa pistettä. Mutta tämä on hyvä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s