Month: tammikuu 2019

Tunnin tekstit: voi poikia

27 tammikuun, 2019
by Laura Tähkävuori
Jätä kommentti
ajattelen / Elämä / kirjoittaminen / Mielipide

Perustaa perhe tai olla perustamatta, pohtia sopivatko verbit perustaa ja hankkia johonkin niin pyhään. Työntää vaunuja ja nauttia, nielaista sormus ja nauttia. Ostaa talo ja nauttia omasta, vuokrata toiselta ja nauttia vapaudesta. Perustella helppoudella, vapaudella lähteä. Olla kuitenkin lähtemättä. Kävellä maisterina ulos toukokuiseen tyhjyyteen ja luottaa siihen että jotain tulee. Kirjoittaa ilmaan satoja hakemuksia, keskittyä täysillä käsillä olevaan elon pätkään. Siihen mitä jo on. Kaikesta voi poikia kaikkea, kun vain tarpeeksi yrittää. Sopia pätkistä, tottua katkoviivaiseen jatkumoon. Miksikä sitä kutsuttiinkaan? […]

Jää

20 tammikuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 4
Elämä

Kävelemme järven jäällä alkuillan hämärässä. Emme varo askeleitamme kulkiessamme valmista polkua. Näihin jäihin joku vajosi vuosi sitten, moni ennen sitä ja monet vielä joskus. Kuinka traagista ja typerää. Kuolla sulaan liiassa kirkkaudessa ja rohkeudessa. Mitä he ajattelivat? Ettei ole mitään hävittävää vai ettei ole mitään pelättävää? Järvi nielee hiljaa eikä kiitä. En voisi koskaan kuolla niin. Kaikki ajattelevat niin. Näkevät itsensä arkisille tragedioille taipumattomina, hahmoina joihin ei koskaan osu. Kukaan ei halua lähteä ilmaa huitoen. Järven […]

Tunnin tekstit: leikitään kuollutta

13 tammikuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 6
Elämä / kirjoittaminen

Ravintolan ovi käy, kaupungin häly pulppuaa sisälle. Tunnistan ryhtisi kauimmaisesta pöydästä saakka. Ääriviivat jotka piirtyivät kahden kevään ajan sänkyni reunoille ja vielä silloin tällöin aamuöisiin valveuniin. Niistä öistä en kerro kenellekään. Katsoimme toukokuisena iltapäivänä rappukäytävän lattiaa, sitten toisiamme. Tarjosin kantoapua, sinä hymyilit ja sanoit pärjääväsi. Sovimme pitävämme yhteyttä, yhtä. Kiitin koska en muuta osannut, naurahdin tietämättä miksi – kai tehdäkseni tilanteesta vähemmän vakavan. Sitten suljin oven ja kaadoin itselleni lasin vettä. Molemmat jäivät odottamaan ensimmäistä […]

Ajattelu vaatii aikaa (jota meillä ei ole)

11 tammikuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 6
ajattelen / Elämä / Mielipide

Viime vuoden lopulla piipahdin Ylellä podcast-vieraana vaihtamassa Julian kanssa ajatuksia työelämän normeista. Eilen ilmestyneessä jaksossa keskustelemme nelipäiväisestä työviikostani, josta olen ollut haastateltavana monissa eri medioissa kuluneen syksyn aikana. Lähikuukausien mediaosumien perusteella vaikuttaakin vahvasti siltä, että olen itse asiassa keksinyt nelipäiväisen työviikon. Yleisimmin esitetyt kysymykset ovat: miksi nelipäiväinen työviikko (siksi koska huvittaa), kuinka paljon se vaikuttaa elintasoon (ei liikaa) sekä oma suosikkini: mitä teen perjantaivapaillani. Viimeinen saattaa hyvinkin olla kysymyksistä tärkein. Perjantait ovat aivojeni hemmottelupäiviä. Silloin juon […]

Mitä kuolemisesta kerrotaan

4 tammikuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 11
ajattelen / Elämä

Tapaninpäivän iltana katson elokuvaa, jossa päähenkilö sairastuu parantumattomasti, käy pikakelauksella läpi eletyn elämänsä ja sitten kuolee. Draamankaari on klassinen, elementit aina samat: toivo, hyväksyntä, valmiiksi tuleminen. Viimeiseen asti kamppaillut päähenkilö kuulee huonot uutiset ja tulee sinuiksi kuolemansa kanssa yhdessä yössä. Pitkälliseen sairastamiseen liitetään usein jaettu tunnustus kaiken päättymisestä. Hitaan kuoleman kaari on kerronnaltaan identtinen; oman itseyden tyrehtyminen, syrjään siirtyminen, pois kasvaminen. Loppu on lopulta pieni, lähes näkymätön päätös, lähtijän ottama olematon sivuaskel. Hitaasti kuolevalla on […]

Kuulomuistista

1 tammikuun, 2019
by Laura Tähkävuori
comments 6
ajattelen / Elämä

Vuoden viimeisinä päivinä kierrän jälleen järveä. Spotify on luonut listan vuoden aikana eniten kuuntelemistani kappaleista. Kuunnellessani listaa käyn läpi taakse jääneitä hetkiä, tunteita ja ihmisiä – kappaleita jotka olen ehtinyt ja ehkä yrittänyt unohtaa. Yritän tavoittaa adjektiivia joka summaisi tämän viimeisiään vetelevän vuoden. Vaivalloisesti hengittäen se haukkoo, on enää ohuelti kiinni kapeasta kulmasta, ennen kuin keskiyön tienoilla repeää irti ja muuttuu menneeksi. Yritän hahmottaa sitä ja sen vaikutuksia. Olen aiemminkin kertonut, etten koskaan oppinut kirjoittamaan […]