Heilutan jalkaa musiikin tahdissa ja luon viipalekuvausta jokaisesta minuutista. Joku tanssii, joku juo liikaa, joku vaipuu ajatuksiinsa kulmapöydässä. Puhe nojaa nostalgiaan, aikaan ennen meitä. Mietin kuinka vanhaksi on elettävä saadakseen oman painaumansa jaettuun historiaan. Kuuntelen tarinaa meistä, mutten tunnista itseäni siitä.
Yöllä joku paljastaa salaisuuden jonka kertoi jo vuosia sitten.
Lattialla risteilee askeleita ja jokunen katse. Joku kaataa viinilasin, joku toinen korjaa sen.
Musiikki kuuluu ulos. Joku painaa kädet syvälle taskuihin, nojaa rappusiin ja jakaa tuoreen muiston muutaman vuoden takaa. Naurahdan ja potkaisen kävyn kauemmas lumikinokseen. Hengitys höyryää. Vaihdan painoa jalalta toiselle ja katson ylös. Yötaivas on pilvinen, tähtiä ei näy.
Laura
