Raollaan

Processed with VSCO with f2 preset

 

Kävelen alkuillan läpi kotiin. Keskustan häly tasaantuu ja hiljenee, ikkunoiden valo puhkoo pimeää.

Kolme vuotta sitten selasimme osoitteita ja kaupunginosia ja neliömääriä. Typistimme haaveita, siirsimme ajatuksissamme elämää kartalla ja pysäytimme sormen sopivaan kohtaan. Rakensimme paikkamme parittomista palasista ja päätimme että tässä on kotimme.  Kävelin huoneissa, avasin vesihanan ja totesin että käy. Mittailin mielessäni etäisyyksiä. Luotin järkeen, allekirjoitin paperit ja piirsin ääriviivani uudelleen.

Pysähtymisen ajatus oli humalluttava. Tulisi joulu, toinen, kolmaskin. Askeleet hioisivat reittejä lattiaan, asiat ja tavarat löytäisivät paikkansa ja jäisivät siihen. Ja me. Me rikkoisimme paikallaan pysymisen ennätyksen.

Pidin kiinni kaikesta siitä kiinni mikä vihdoin oli jollain tavalla pysyvää. Pitelin, kunnes olin varma että tärinä on ohi. Senkin jälkeen seisoin kädet ovenkarmeilla, varmuuden vuoksi.

Pidin ovea silmällä.

Kun olimme olleet aloillamme kaksi ja puoli vuotta, maalasimme makuuhuoneet. Nyt, muutamaa kuukautta myöhemmin maiseman ympärillä kohisee taas, jotain on irtautumassa.

Tämän tekstin kirjoittamisen aikana soitan kolmeen numeroon. Kyselen, jätän auki, sanon mahdollisesti palaavani asiaan. Kun suljen luurin, olen helpottunut.

 

Laura

 

 

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s