Vihermusta kuplamme

Processed with VSCO

 

Perjantai 23.11.

Makaan sängyssä ja nappaan puhelimen tottuneesti käteeni. Sähköposti on täynnä alekoodeja. Kymmentä minuuttia myöhemmin olen ostanut luonnonkosmetiikkavarastoni täyteen ennen kuin aamukahvia on edes keitetty.

Katselen videota amerikkalaisen tavaratalon käytäville laavan lailla leviävästä riitaisasta ihmismassasta, joka tappelee puoli-ilmaisista taulutelevisioista. Kauniilla fontilla kirjattu tilausvahvistus kilahtaa sähköpostiin ja häpeä kirvelee keuhkoissa; vaikken taistele tavaratalon eturintamassa, olen juuri osallistunut globaaliin kulutushysteriaan hämärästä makuuhuoneestani käsin.

Minun kuplassani kukaan ei osta tänään mitään. Kuplassani marraskuun neljäntenä perjantaina linkataan tuskastuneina uutisia ja jaetaan videoita, kirjoitetaan huolestuneita kommentteja siitä kuinka vuorokauden ajan telluksemme kierii jyrkempää alamäkeä kuin tavallisesti, eikä kukaan meistä aio olla antamassa vauhtia.

Minun kuplassani kukaan ei jonota nimikirjoituksia tai ämpäreitä tai avajaispäivän erikoisalennuksia. Kukaan ei jonota helmikuun pakkasessa sormet kohmeessa uuden tavaratalon avajaiskahvia ja wieneriä. Minun kuplassani lennetään lomilla kauas ja satunnaisina viikonloppuina lähelle, tasataan mennessä tilejä ylimääräisillä kompensaatiomaksuilla. Kierrätetään muovi, matkustellaan kotimaassa ja tehdään arjessa pieniä, näyttäviä päätöksiä.

Kulutuskritiikki on äärimmäisen tervetullutta ja elintärkeää, mutta keskustelussa piilee elitismin vaara. Black Fridayn vastustamisen perusajatus on hyvä ja tervetullut vastareaktio holtittomalle shoppailukulttuurille, mutta keskustelu itsessään on äkkijyrkkää ja poissulkevaa. Verkkokaupat pullottavat houkuttelevia prosentteja, ja me sanoudumme kaikesta siitä äänekkäästi irti. Joulun alla kierrämme pop upeissa ja ystävämyynneillä, kävelemme pressipäiviltä lahjakassit kainalossa kotiin ja huikkaamme ovelta vilpittömät kiitokset. Elämme kivan ekstran keskellä ympäri vuoden, mutta tuomitsemme puheessamme ne joilla on siihen varaa ainoastaan tänään.

Kuplassani ostetaan vähemmän ja parempaa – ja hyvä niin – mutta kuka voi rehellisesti sanoa ostaneensa Uhanan kukkabomberin tai Ivanan paljettimekon aitoon tarpeeseen? Ne ovat kestävämpiä valintoja, mutta yhtälailla ne ovat tavaraa jota emme varsinaisesti tarvitse. Selektiivisiä syntejä.

Monille tämä on päivä jonka aikana hinnat ovat hetken aikaa sopivat ja tarpeettomat itsestäänselvyytemme ovat muidenkin saavutettavissa. Elintasojen kuilu kapenee hetkeksi, kunnes jälleen repeää. En kannusta ostamaan turhaa tavaraa, mutten ole oikea ihminen julistamaan turhan tavaran typeryydestä. Minulla on Ikea-kassillinen hyviä vaatteita joita en käytä.

 

 

Laura

 

8 Comments

  1. Aivan loistava kirjoitus- jaan ajatuksen täysin! Olen jo pari vuotta melko surullisena katsellut miten monet-esimerkiksi-bloggaajat tuomitsevat ostamisen, ja oma koti on pressikosmetiikan täyttämä, kirjaimellisesti. Koen että siinä kohtaa kun on kaikki nuo tavarat vastaanottanut, on melko tekopyhää julistaa ”älä osta turhaa paskaa.” Niin kun hyvin sanoit, jollekin perheelle kyseinen perjantai mahdollistaa lasten joululahjojen hankinnan. Ihan yhtä lailla kulutukseen ja turhaan tavaran omistamiseen osallistuu ostaessaan kalliilla tai saadessaan ilmaiseksi. Itse pyrin olemaan kommentoimatta tätä suuremmin ollenkaan- lastensuojelussa 7 vuotta työskennelleenä tiedän mitä tarve oikeasti on. Itse en todella tarvitse mitään, mutta toki ostan: haluun, tunteeseen tai tylsyyteen.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s