En enää tiedä oletko pakkomielle vai kohtaloni.
Haluaisin että olisit jo muisto, jonnekin siirtynyt selvärajainen pala historiaa. Haluaisin toivoa sinulle pelkkiä hyviä, meistä irtonaisia asioita. Mutta jokainen ajatus sinusta kiertyy lopustaan minuun.
Ensimmäisinä viikkoina en uskalla imuroida koska pelkään etten kuule jos soitat. Sanoin että on parempi ettet soita, ja nyt vihaan tottelevaisuuttasi.
Toivon että soittaisit. Palaisit. Ilmestyisit.
Kun puhun sinusta – silloin harvoin kun puhun – äänessäni on keinotekoista välinpitämättömyyttä. Yritän lausua nimesi kuin se olisi mikä tahansa eloton asia.
Hidastan kävelyä lähikauppasi kulmalla, viivyttelen vanhan kantakahvilamme jonossa. Vietän vapun ja juhannuksen haamukivuissa, vilkuilen puhelinta keskellä yötä. Herään viikon vieraissa lakanoissa, kunnes lopulta keksin tekosyyn nukkua jälleen yksin.
Jouluruuhkassa edelläni kävelee joku jolla on samaa hajuvettä kuin sinulla. Kävelen kintereillä, seuraan kiertoreittiä kunnes olemme kahden ostoskeskuksen hississä. Olen kaivavinani jotain laukustani ja hengitän muistoasi salaa.
Tämä on naurettavaa. On soitettava. Melkein soitan. Istun toppatakissa sovituskopissa ja tajuan ettei ole mitään mitä sanoa. Ostan santorinin siniset pikkuhousut ja liityn kanta-asiakkaaksi.
Vuoden vaihtuessa kirjoitan uuden vuosiluvun muistikirjaani neljäsataa kertaa. Tämän numeron alla emme ole viettäneet yhtäkään yötä yhdessä. Tälle vuodelle me jäämme tuntemattomiksi, meitä ei ole koskaan ollut. Nukun läpi yön heräämättä.
Helmikuun ensimmäisenä aamuna kylpyhuoneesta palaa toinen lamppu. Kierrän sen irti ja pakkaan laukkuuni. Katson peiliin puolihämärässä. Yläkerrassa joku käy suihkussa. Poskipäälle on yön aikana tippunut ripsi. Poimin sen sormien väliin ja puhallan pois, toivoen sinulle pelkkää hyvää.
Laura
missaoletlaura.com 
Sä kirjoitat niin kauniisti. Niin kauniisti että toivoisin olevani sisällä tekstissä, vaikka asia olisi mikä tahansa. Kaunista ja herkkää kuvailua, joka sopii luettavaksi kaikkialla. Kiitos Laura, ja halaus, ja voimia! Upee nainen oot!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Kniia! On aina yhtä suuri ilo (ja kunnia) kuulla miltä teksti lukijoista tuntuu ja mitä ajatuksia se herättää.
TykkääTykkää
Piste ja huokaus. Silloin ollaan upeuden äärellä. Kykysi löytää sanat ja käyttää niitä on mykistävä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Malla!
TykkääTykkää
Siis tämä ❤ Monta kuukautta rintakehässä velloneet tunteet, joita en ole osannut pukea sanoiksi, en itselleni enkä muillekaan, ovat tässä sinun tekstissäsi. Kiitos, heti on helpompi hengittää.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos. Suurin ilo kirjoittajana on kuulla, että teksti tuo jollekin lohtua ja selkeyttä. Keveämpiä hengityksiä sinne – kaikki järjestyy kyllä.
TykkääTykkää
Wau. Upea teksti, kaunis. Olen tykännyt monista teksteistäsi, mutta tämä erityisesti kosketti. Tuo loppu. ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Voi kiitos! Ja hauska juttu: tämä teksti rakentui lopusta alkuun. Koko homma lähti ripsestä.
TykkääTykkää