T: Iskä

MissäOletLauraTIskä2

 

Aina kirjoittaessani jotain melankolista ja rakkauteen liittyvää – fiktiotakin – sama tapahtumaketju toistuu.

Isäni laittaa viestin, jossa näennäisen huolettomasti kysyy kuulumisiani.

Hän tekee kaiken sen niin tutusti, niin varovasti, kuin pelkäisi rikkovansa ainoan tyttärensä. Ensin hän odottaa noin vuorokauden. Sitten kysyy. Ehkä ajattelee etten huomaa asioiden keskinäistä suhdetta.

(Rakastan sinua isä.)

Useimmiten vastaan ylikorostetun rennosti että kaikki on oikein hyvin. Tiedän että hänen on vaikeaa uskoa sitä, sillä tarinoideni minä-kertojat ovat lähes poikkeuksetta surumielisiä. Kai hän pelkää että minäkin olen.

Useimmiten liioittelen vastauksissani. Ei kaikki ole upeasti tai edes tosi hyvin – moni asia voisi olla paremminkin. Kaikki on ihan ok, mutta tiedän isän huolestuvan siitäkin. Hän haluaisi että minulla olisi aina kaikki parhaalla mahdollisella tavalla, haluaisi maailman tarjoilevan tyttärelleen pelkkiä kauniita superlatiiveja.

Isäni toivoo että joku pitelisi minua kädestä läpi elämän, tai edes takin helmasta. Muuhun en pysty – sen hän tietää. En ole alttarille saateltavaa mallia. Mutta että olisi kuitenkin joku, jokin, jotkut.

Isä on katsellut murtumisiani niin monesti, että pelkää ehkä surun pesiytyneen minuun iäksi. Pelkäsin sitä itsekin joskus. Mutta nykyään ihan ok on oikeasti ihan ok.

 

 

Laura

 

 

 

2 Comments

  1. Laulun sanoja:
    >Miten sä oot voinu? Ei kai mikään haavoitta hoidu.
    Kenel nyt ei menis vähän huonosti ”Ihan ok” on paras mitä saa.<
    Lyriikoista vastaa Paperi T

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s