Elokuu

Viinilasin kylkiin painautuneista sormenjäljistä pystyi päättelemään että olimme istuneet siinä jonkin aikaa. En tiennyt mihin olin katsonut, mutten ainakaan kelloon tai silmiisi.

Äänesi oli pehmeä ja vahva, anteeksipyytelemätön mutta ei ylimielisellä tavalla. Näytit siltä kuin olisit voinut pyrähtää lentoon hetkenä minä hyvänsä, ja minulle se kaikki oli hyvällä tavalla vähän liikaa. Puhuit rakkaudesta mutkattomasti, kysyit kysymyksiä joihin en osannut vastata. Lupasin miettiä.

Kumarruit ja kuiskasit, en kuullut puoliakaan, mutta nyökkäsin. Nousit ja otit takkisi penkin selkänojalta, jäit katsomaan kysyvän huvittuneena. Join loput viinit lasini pohjalta ja otin takkini.

Helmikuu

Istuit selkä suorana, nojasit taakse ja katsoit minua kysyvästi. Äänessäsi oli pakon metallinen sävy, lauseesi typistyivät lyhyiksi ja toteaviksi. Näytit siltä kuin olisit voinut kadota hetkenä minä hyvänsä. Puhuit suoraan, myötätunnotta, kysyit kysymyksiä joihin minulla ei ollut vastauksia. Lupasin miettiä, vannoin miettiväni. Sinulle se kaikki oli vähän liikaa.

Nostit lasin huulillesi kesken lauseen, viimeiset sanat sekottuivat koveraan kaikuun. Joit loput viinit lasisi pohjalta ja otit takkisi.

Viinilasin kylkiin painautuneista sormenjäljistä pystyi päättelemään että olimme istuneet siinä jonkin aikaa. En tiennyt mihin olin katsonut, mutten ainakaan kelloon tai silmiisi.

Laura