Minulla on ollut hyvin yksityiskohtaisia, tarkkarajaisia haaveita kesistä joita haluaisin elää.
Monta vuotta haaveilin kesästä tivolin matkassa. Kesäkuusta elokuuhun nukkuisin ohuella patjalla huonosti ja vähän tai en ollenkaan. Ajaisin letkan mukana kaupunkeihin vain lähteäkseni niistä pois. Vilustuisin alkukesästä, polttaisin poskipääni, tervehtisin kaupunkien tuntemattomia kesälomalaisia enkä kaipaisi ketään – korkeintaan omaa rauhaa ja kotiruokaa. Jonain heinäkuisena sunnuntaina etsisin Joensuusta päivystävää lääkäriä ja vannoisin silti tekeväni kaiken uudestaan.
Olisi tihkuisia keskiviikkoja kaupungeissa joista en tuntisi ketään. Pullo viiniä kukkulalla, joka olisi minulle kuin mikä tahansa mäennyppy, mutta jonka juurella jotain kerran kosittiin ja joku joskus jätettiin. Huoltoasemien vitriineissä hikoilevia juustosämpylöitä ja tietoisuus kaiken käsillä olevan muistonomaisesta luonteesta.
Olisi ihmisiä joihin en olisi koskaan muuten tutustunut. Alkupäivien näennäistä avoimuutta ja loppukesän turhautumista tilan, kaljan ja salaisuuksien jatkuvaan jakamiseen. Olisi se yksi tyyppi joka kesän aikana osoittautuisi kusipääksi, ja sitten se kenen luota ei haluaisikaan lähteä pois iltojen viilettyä. Mutta sille ei voisi kertoa sitä, sillä silloin kaikki menisi monimutkaiseksi ja pilalle. Sitä nieleskelisi itkua elokuun paluujunassa ja miettisi miettiikö se samaa.
Laura
missaoletlaura.com 
Ah, ihana kirjoitus! Iski kokovartalokaipuu tivolikesään tai mihin tahansa juuri noin epätäydelliseen ja ohikiitävään.
TykkääTykkää
Kiitos! Epätäydellisyys on kiehtovaa. Ja filosofisesti ajateltuna koko elämä itsessäänhän on epätäydellistä ja ohikiitävää. Tämäkin hetki. Ja tämä.
Pus!
TykkääTykkää
Fiktion määrä on vakio, kirjoitit. Silti päätin jo otsikosta lukea tätä totena sinusta. Koska halusin samaistua. Minäkin haaveilin tivolikesästä. Makean hattaran ja rasvaisen popcornin suolaisen tuoksun täyttämistä illoista. Perhesuhteiden tarkkailemisesta narunvetokojun tiskin takaa. Sitä että matkalaukusta valitsisi mikä olisi puhtainta ja koti-ikävää ei myöntäisi.
Olipa ihanaa taas palata tänne. Tietoisesti vältän aktiivista kyläilyä luonasi, sillä maltilla saa kerralla enemmän.
TykkääTykkää
Tässä oli paljon totta – haaveilin todella tivolikesästä. Kauan ja hartaasti.
Ah, miten ihanasti kuvailit. Koti-ikävä jota ei myönnä!
Ja ihanaa että palasit – olen onnellinen jokaisesta teistä.
TykkääTykkää