Kielenhuoltoa kaikkensa menettäneille

Processed with VSCO with f2 preset

 

Haluaisin puhua sinusta kuin olisit vielä tässä.

Et ole.

Sinusta tulee muisto.

 

Aamut, armolliset unohduksen sekunnit heti heräämisen jälkeen. Ensimmäinen silmäys – ainoa kevyeksi jäävä – paperinohut hetki ennen muistamista. Ja heti seuraavassa hetkessä kaikkialle tulvan lailla leviävä epätoivo, mykäksi tekevä pakokauhu. En pääse luoksesi enää – en elävänä, enkä mitä todennäköisimmin kuolleenakaan. Toivottomuutta on vaikeaa kuvailla, sillä ei ole ääriviivoja eikä loppua. Kuin heräisi tuhantena aamuna pudoten. Osumatta.

 

Ensimmäisenä haudataan preesens.

Kaikki yhteinen taipuu imperfektiin ennen kuin yhtäkään virttä on valittu.

 

Ensimmäisinä viikkoina kieltäydyn käyttämästä mennyttä muotoa. Puhun kuin kaikki olisi vielä tässä. Tartun viimeiseen kertaan, raahaan sitä mukanani viikkoja, kuin todistusaineistoksi siitä missä sinut on viimeksi nähty eläneen. Kukkakaupan myyjä puhuu arvokkaasti, tasapainottelee tottuneesti aikamuotojen välillä. Valitsen suuresta valkoisesta muovikansiosta sinisen suruvihkon ja mietin mitä tälläkin valinnanvapaudella tekee.

Puhun ensimmäisen kerran imperfektissä ostaessani sukkahousuja hautajaisiin.

 

Mietin rukoilemista. Googlaan ylösnousemusta. Elitististä. Toisaalta mitäpä sinun nousemuksesi mitään auttaisi, kun minä olen täällä alhaalla.

 

Ensimmäinen nimipäivä. Juhannus. Talvipäivänseisaus. Vappu.

 

Aamujen pakokauhu hellittää, päivät painuvat syvemmälle pehmeään suruun. Sekoan laskuissa jossain 381. ja 397. päivän välillä.

 

Opettelen selittämään uusille ihmisille kuka olit.

 

Sinusta tulee muisto.

 

Vuosien aikana ääriviivoille tapahtuu jotain. Minä kasvan, loittonen, ulotun ulkopuolellemme. Yhtäkkiä olen sinua kymmenen vuotta vanhempi vaikka olit syntynyt minua ennen. Koostut yksittäisistä muistoista ja aukoista joita aivoni pyrkivät lohdutukseksi täyttämään.

 

Sinusta tulee muisto.

 

Olen unohtanut äänesi.

Jos joku pyytäisi minua sekoittamaan maalista silmiesi värin, en enää osaisi. Iiriksissäsi oli jotain maagista, sen muistan.

 

Sinusta tuli muisto.

 

 

Laura

 

 

7 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s