Kiintiörakastujat

  Muistiinpanoja, elokuu 2016   Elokuun ensimmäinen. Elämme viikkoja joina kesä voi vielä ottaa uuden suunnan – tai leimautua alkamatta jääneeksi. Ihmiset kulkevat koteihinsa tihkun kastelemia katuja ja toivovat eksyvänsä. Löytävänsä kultaisena kimaltavan illan, hetken josta kaikki mukana vietävät muistot voisi veistää. Ensinäkemältä voisi ajatella ettei tällä kolmen kuukauden sadekuurolla ollut mitään tähdellistä annettavaa. Ehkä […]

T: Iskä

  Aina kirjoittaessani jotain melankolista ja rakkauteen liittyvää – fiktiotakin – sama tapahtumaketju toistuu. Isäni laittaa viestin, jossa näennäisen huolettomasti kysyy kuulumisiani. Hän tekee kaiken sen niin tutusti, niin varovasti, kuin pelkäisi rikkovansa ainoan tyttärensä. Ensin hän odottaa noin vuorokauden. Sitten kysyy. Ehkä ajattelee etten huomaa asioiden keskinäistä suhdetta. (Rakastan sinua isä.) Useimmiten vastaan ylikorostetun […]

Valehtelija

  Aurinko valuttaa viimeiset paksut säteensä syyskuun päiviin, valo maalaa kultaisia kulmikkaita olohuoneen lattiaan. Kasvi pudottaa lehtensä. Saatoin nukkua pitkään. Saatoin juoda pienen pullon viiniä yksinäni ennen nukkumaan menoa, ilman aikomustakaan jakaa sitä kenenkään kanssa. Saatoin valehdella juhlissa että minun on mentävä, enkä voi jäädä juomaan kuohuvaa. Saatoin sanoa jotain väsymyksestä, antibioottikuurista ja pitkästä viikosta, […]

Tunnin tekstit: kuiskaa minulle vielä

  Elokuu Viinilasin kylkiin painautuneista sormenjäljistä pystyi päättelemään että olimme istuneet siinä jonkin aikaa. En tiennyt mihin olin katsonut, mutten ainakaan kelloon tai silmiisi. Äänesi oli pehmeä ja vahva, anteeksipyytelemätön mutta ei ylimielisellä tavalla. Näytit siltä kuin olisit voinut pyrähtää lentoon hetkenä minä hyvänsä, ja minulle se kaikki oli hyvällä tavalla vähän liikaa. Puhuit rakkaudesta […]

Teesit

  Poistin vanhat tekstini Lilystä. Blogin ensimmäiset vuodet katosivat neljässä tunnissa roskakoriin. Poista. Poista. Poista. Oletko varma että haluat? Olen. Olen. Olen. Toisin sanoen se kuinka kaikki me, minä ja te, olemme joskus päätyneet tänne, on nyt pyyhitty pois. Siellä se kellui, alku irrallisena rungostaan. Puhun alusta, vaikka todellisuudessa pyyhin yli puolet blogin historiasta. Se tuntui mahtavalta. […]

Tivolikesä

  Minulla on ollut hyvin yksityiskohtaisia, tarkkarajaisia haaveita kesistä joita haluaisin elää. Monta vuotta haaveilin kesästä tivolin matkassa. Kesäkuusta elokuuhun nukkuisin ohuella patjalla huonosti ja vähän tai en ollenkaan. Ajaisin letkan mukana kaupunkeihin vain lähteäkseni niistä pois. Vilustuisin alkukesästä, polttaisin poskipääni, tervehtisin kaupunkien tuntemattomia kesälomalaisia enkä kaipaisi ketään – korkeintaan omaa rauhaa ja kotiruokaa. Jonain […]

Kielenhuoltoa kaikkensa menettäneille

  Haluaisin puhua sinusta kuin olisit vielä tässä. Et ole. Sinusta tulee muisto.   Aamut, armolliset unohduksen sekunnit heti heräämisen jälkeen. Ensimmäinen silmäys – ainoa kevyeksi jäävä – paperinohut hetki ennen muistamista. Ja heti seuraavassa hetkessä kaikkialle tulvan lailla leviävä epätoivo, mykäksi tekevä pakokauhu. En pääse luoksesi enää – en elävänä, enkä mitä todennäköisimmin kuolleenakaan. […]