Linnunpuolikas

Processed with VSCO with f2 preset

 

Katselen taivasta huolestuneena. Pääskyset ovat poissa.

Läpi kesän niiden lennossa läikkyy rajoittamaton riemu ja millintarkka uhkarohkeus, lupaus kaikesta ja ei mistään. Loppukesää kohti ne tippuen liitelevät pihan päästä päähän, kuin huolimattomasti taitellut paperilennokit. Lähtöselvitystä odottavina kieppuvat reunalta toiselle, tietämättä itsekään syytä levottomaan lentoonsa.

Korttelin täyttänyt siritys lakkaa kenenkään huomaamatta. Piha herää mykkään aamuun, taivas on auroista tyhjä.

On elokuu ja minä en ole valmis.

Kuuntelen hiljaisuutta ja tuijotan kalenteria. Voiko olla. Katsahdan vielä taivaalle, varmuuden vuoksi.

Lapsena suunnittelin pakoja. Mitä pakkaisin mukaan (tyynyn, taskulampun ja ruokaa, en kirjoja), millaisen viestin jättäisin (polveilevan selityksen lähtöni pakottavista syistä sekä mahdollisesta olinpaikastani) ja mihin menisin (ei aavistustakaan). Rakastin ajatusta lähtemisestä, inhosin ajatusta jäämisestä.

Minulta puuttui ja puuttuu omistamisen halu.

Tunnen oloni aika ajoin muukalaiseksi täällä, keskitetyn onnen pohjolassa, järkevän haalimisen diskurssissa. Haave yhtenäisestä arvomaailmasta ja -kiinteistöstä, kompromissit lapsiluvussa, lomakohteissa ja eteisen parketin sävyssä. Ihmiset jonottamassa yöllä muumikuppeja. Autolaina. Italiaa aloittelijoille II. Vitriineillä vuoratut kodit, perintöastiastot ja keskustelut siitä kuinka tärkeää on harrastaa yhdessä.

Haluan olla aivan liian usein yksin.

Sen enempää uskonasioihin menemättä sanon tämän: olin ehkä joskus lintu. Kaksikotinen. Joku jonka ikiaikainen, tyhjästä puhjennut määrätietoisuus ajoi lähtemään ja jättämään hyvästit ja kaiken kahdesti vuodessa. Mahdollisesti pääskynen, en tiedä.

Rakastan ajatusta mangrovemetsistä. Pääskyset talvehtivat niissä.

Syksyisin lähtemisen ja jäämisen ristiriita tykyttää takaraivossani kuin avohaava. Parvekkeen kaiteeseen luutuneena, jääjien tavoille oppineena tuijotan taivasta pitkälle syksyyn.

 

 

Laura

 

 

13 Comments

  1. Haikean kaunista, kirkasta ja niin totta; kaikki mitä kirjoitat (tämä ja sitä ennen jo olevat tekstit). Kiitos lauseistasi, ne saavat ikävöimään jotain, jota ei voi tavoittaa ja samalla lohduttavat. Olet luonut tänne internettiin kauniin ja elämänmakuisen paikan pysähtyä.

    Tykkää

  2. Tavoitan tämän, vaikka olen kai itse ollut enemmän aina jääjä kuin lähtijä. Viime kesänä pelkäsin irrallisuuden tunnetta paluumuuton jälkeen, mutta ei sitä sitten tullutkaan.

    Kerroinko jo, että olen alkanut viimein lämmetä ajatukselle omakotitalosta? Jep. Vähän ällöttää itseänikin tämä konservatiivisuus, mutta sitten ajattelen, että vitut – muahan ei kiinnosta, jos teen jonkun toisen mielestä tylsiä ja ennalta arvattavia ratkaisuja.

    Tykkää

    1. Näen sinussa paljon myös lähtijää, mutta jollain tavalla tavoitat tasapainon missä ikinä oletkin. Siihen itsekin pyrin.

      Omakotitalohan on ajatuksena kutkuttava, ei konservatiivinen. Toisaalta, ei kai mikään asumisratkaisu ole suoralta kädeltä konservatiivinen. Lähinnä kyseenalaistamattomat ajatuskulut päätösten takana. Pus!

      Tykkää

      1. Hyvin sanottu. Tuon takia monet perinteet kiristää vähän mun ikeniä. En tajua ollenkaan, miksi asioita pitäisi tehdä tietyllä tavalla vain siitä syystä, että niin on aina ennenkin tehty. Jotkut perinteet on toki kauniita ja niissä on vissi perä, mutta toiset tuovat lähinnä vain turhaa painolastia elämään.

        Ehkä mua tässä ok-taloasiassa jollain tavalla harmittaa juuri se, että se on niin kliseistä. Että hitto, enkö mä olekaan tosi erilainen nuori (öhm, varhaiskeski-ikäinen)? Että seuraako tästä sit se farmariauto ja nahkasohvakin vielä? Vaikka kai niistäkin kohta tulee jo silleen ironisesti trendikkäitä. (Oon tosin mieluummin vaikka sitten kliseinen kuin ironisesti trendikäs.)

        Tykkää

  3. Kirjoitat herkästi ja väkevästi, eli hienosti. Ehkäpä Suomessa on rakastettu muuttolintujen seuraamista juuri siksi, että ne pystyvät lähtemään. Maan kamaralta, olosuhteiden pakkoraosta se ei ole ollut mahdollista, ei varsinkaan lentäen. Nyt meillä on halpalennot ja huvit, mahdollisuus erota, rikastua, elää ja kokea. Mutta levoton sielu voi pitää pihdeissään yhtä lailla nomadia kuin perheellistä talopeltoasujaa. Luulin aina lähteväni, mutta lähdinkin jäädäkseni.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s