Word (Not responding)

Processed with VSCO with f2 preset

 

Lupasin itselleni kirjoittavani lomani jokaisena päivänä jotakin. On kaksiviikkoisen lomani toinen maanantai, ja minulla on yhtä vähän tai paljon asiaa kuin ennenkin. Koneeni käy hitaasti, yskii ylikuumentuneena kuten minäkin.

Ystäväni synnytti vauvan ja mietin vain kuinka vääristyneen eksoottisen kuvan vauva saa Suomen kesistä. Pohdin myös, onko synnytyssaleissa tehokas ilmastointi.

Vuoden vanha polkupyöräni on huollossa taas. Huoltomies kertoo puhelimessa että ongelma on äärimmäisen harvinainen, lähes mahdoton ollakseen edes olemassa. Mutta se on, toteamme molemmat ja odotamme että joku keksii tavan korjata sen. Mies kysyy miten pärjäilen, vastaan että kyllähän sitä kävellenkin ehtii.

Tämä omituinen kesä roihuaa villisti kohti loppuaan, kaupungin sulanut siluetti valuu muistoksi ajatustemme pohjalle. Laitan käden ulos ikkunasta enkä tunne eroa. En vielä tiedä mitä tästä kesästä muistan, mutta kun viittaan tähän kaikkeen menneessä muodossa, muistan unettomiksi paahtuneet yöt.

 

Laura

 

 

2 Comments

  1. Jumalauta sä oot hyvä kirjottaja. Ei välttämättä paljoa lämmitä, kun elämässä myllertää, mutta kiitos että jaksat kirjoittaa. Toivon sulle hyvää ja syvää unta, joka auttaa sua jaksamaan.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s