Seikkailijattarien sukua

Seikkailijattariensukua

 

Lapsena kuuntelin tarinoita suvun naisista. Suorapuheisista, suurpiirteisistä, hieman levottomista seikkailijattarista. Heitä ihailin; naisia joilla ei ollut aikomustakaan elää kuten elää piti, saatika pyydellä nyt joltakulta anteeksi. He näkivät valtarakennelmien taakse ja pyyhkivät siveyssäännöillä pienen eteisensä lattiaa, elelivät kuten parhaaksi näkivät, tajusivat jo tuolloin ettei tänne synnytä normien täytteeksi keskikäyrillä kulkemaan. Naisia joiden lauseet eivät loppuneet ujoon niiaukseen, eikä reviiri rajautunut kotitilan koivikkoon. Eivätkä he koskaan tahtoneet ketään tarpeeksi muuttaakseen sukunimeään ja suuntaansa. Tai sitten he tahtoivat monta kertaa. Kyllähän sitä ihminen tahtoa saa.

Valokuvissa en koskaan katsellut morsiamia tai takanaan seisovia vakavailmeisiä äitejä, vaan kuvien reunoilla istuvia suoraselkäisiä tyttäriä.

Mummoni liftasi 1950-luvulla halki Euroopan, puhtaasta seikkailunhalusta kai. Nukkui teltoissa ja rekkojen kyydissä, pujotteli läheltä piti -tilanteesta toiseen. Heräsi yhtenä aamuna kuvankauniista satamakaupungista, käveli turkoosina kimmeltävän veden ääreen ja sitä katsellessaan päätti olevansa perillä. Se paikka oli Marseille. Rakastan sitä tarinaa.

Tänä aamuna katselin kasvojani kylpyhuoneen kellertävässä valossa, etsien merkkejä johonkin, johonkuhun kuulumisesta. Piirteissä häivähtää tuttuutta, mutten ole ilmetty kukaan. Tummat silmät ja tulinen luonne tulevat äidiltä, suun muoto ja solidaarisuus isältä. Nenää ei tunnista kukaan. Ihan kuin joku olisi piirtänyt sen kiireessä.

Mitä enemmän vuosia kuluu, sitä enemmän huomaan löytäväni yhtymäkohtia sukuuni muualta kuin leukaperistä ja hiusten pyörteistä. Seikkailijattarien sukupuu on vähäjuurinen mutta laajalle levinnyt. Valokuva-albumeissamme ei ole kuvia suuren suvun jouluista tai äitienpäivinä jaetuista bebe-leivoksista – sivuilla seikkailevat nauravat naiset jotka eivät ole kenellekään velkaa.

 

Laura

 

 

8 Comments

  1. Tämä oli niin hyvä kirjoitus, että jaoin sen ystävilleni porukassa, jossa keskustelimme erilaisista naisen malleista ja elämänvalinnoista. Kiitos!

    Tykkää

  2. Kiitos! Tämä oli ihana teksti – kuten niin monet muutkin kirjoittamasi.

    Miellän oman sukuni naisvaltaiseksi ja -johtoiseksi vaikka henkilöt itse eivät välttämättä varsinaisia huimapää seikkailijattaria ole olleetkaan. Mutta heidän valintansa, ne normeista poikkeavat, erilaiset arkipäivän pienemmät tai suuremmat ratkaisunsa ovat niitä joita pidän tärkeimpinä omankin tarinani kannalta.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s