Puolen vuoden hämärä

Processed with VSCO with f2 preset

 

Pimeät kuukaudet vievät muistikuvat äänistä ja väreistä jonnekin kauas, lumi muodostaa kerroksiaan, peittää kaikessa hiljaisuudessa todisteet kaikesta joskus eläneestä. Ensilumi on lapsuudesta toiseen taianomainen, aina vain. Hiljalleen satava tomusokeri vie kaikkien huomion siltä tosiseikalta, että se on saapunut vain sulkeakseen koko kaupungin kuukausia kestävään hiljaisuuteen. Liikkeet hidastuvat hangen painon alla hiljalleen kerros kerrokselta, maisema muistuttaa mykkäelokuvaa.

Rakastan talvea mutta pelkään ettei se lopu. Pelkään tosissani. Nauran vitseille ja omille ajatuksilleni, enkä uskalla sanoa ääneen sitä: entä jos olemme jättäneet jotain oleellista huomaamatta? Tapahtuu jotain mitä kukaan ei osannut ennustaa, eikä kukaan tiedä milloin se loppuu, jos edes loppuu. Jos unohdummekin tänne, valkoiseen saarrokseen? Optimisteina odotamme odottamistamme ja uskomme elämiemme loppuun asti sulan palaavan. Mistä senkin tietää. Odotammehan me kesääkin läpi kesän. Mistä turhan toivon tunnistaa?

Ja kun sitten kuulen mustarastaan ensimmäisen kerran, helpotus pyyhkii ylitseni. Huomaan pelänneeni sitäkin; etteivät ne enää palaisi. Etteivät enää kaipaisi tänne, lumen hiljentämään harmaaseen, nollan tuntumaan. Ja vaikka kaipaisivatkin, miten ihmeessä löytäisivät perille. Eihän pimeässä näe.

 

Laura

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s