Triploja ja tuplia

 

saari

 

Ajattelin jo täpärästi väistäneeni blogeissa vatsataudin lailla kiertäneen Kolme hyvää -haasteen, kunnes Tiia haastoi minut. Suostun haasteeseen tasan kahdesta syystä: koska Tiia sattuu olemaan yksi lempi-ihmisistäni ja koska hän sattuu juontamaan Suomen viihdyttävintä podcastia, jonka parissa olen nauranut paljon.

Koen siis olevani vähän velkaa.

En voi sille mitään, mutta koen etteivät tällaiset haasteet anna mitään lukijalle, vaan toimivat lähinnä pitkästyneen kirjoittajan yrityksinä kertoa itsestään jotain, raottaa verhoa jonka taakse kukaan ei palavasti halua katsoa. Asian kanssa vetkuteltuani minut ehdittiin kuitenkin haastaa jo kahdelta muultakin suunnalta (kiitokset Mänttäri ja Eino), joten tässä järkyttävässä kolmen haasteen ristipaineessa yritän kirjata ylös satunnaisia triploja.

 

Kolme Kaksi hyvää asiaa päivissäni

Tämähän alkaa lupaavasti.

Aamut

Olen rakastanut päivän ensimmäisiä tunteja lapsesta saakka. Kun muut eivät ole vielä heränneet maailmalla odottaviin mahdollisuuksiin ja viimeöisiin virheisiinsä, utuinen armollisuus kelmuttaa jokaisen ennen seitsemää lausutun sanan. Vastaantulijoiden ääriviivat katoavat yhtä sulavasti kuin syntyvät, varjoista puuttuu vakavuus. Maailma tuntuu helpommin hahmotettavalta, jopa järkevältä kun sen on jakamassa vain harvat heränneet. Alati lyhenevän hetken ajan kaiken kuorruttaa pehmeä yhteisymmärrys siitä, ettei mikään tule tänäänkään täysin valmiiksi – en minä, et sinä, ei sote eikä maailma.

Ajattelutuokiot

Joku tarvitsee päiviinsä askin tupakkaa, joku iltarukouksensa. Minun on saatava ajatella. Olemassaolon edellytykseni on, että saan päivittäin vetäytyä rauhassa ajattelemaan ilman keskeytyksiä tai tarkentavia kysymyksiä. Muussa tapauksessa tulen hulluksi, ja yhteiselämä kanssani muodostuu täysin mahdottomaksi. Elämäntilanteesta riippuen varastan hetkiä sieltä täältä; makaan sohvalla, karkaan lenkille tai tiukan paikan tullen lukittaudun vessaan vartiksi syömään Kinder-munaa.

Lapsena minulla oli tapana kiivetä iltaisin äitini viereen parisängylle makamaan. Tuijotin hiljaa kattoa kädet ristissä rinnan päällä ja jos äitini yritti sanoa jotain, vastasin: ”Shh, mä ajattelen.”

Tästä syystä rakastan pitkiä matkoja. Minulle ei tuota mitään ongelmaa istua viittä tuntia hiljaa junassa tai bussissa omien ajatusteni seurassa. Se on ihanaa. Matkustaessani menneellä viikolla Mänttärin luo Etelä-Savoon, myönnän odottaneeni pitkiä junamatkoja lähes yhtä paljon kuin perille pääsyä.

 

Kolme hyvää asiaa minussa

Päätin päästä helpolla ja konsultoin puolisoani – onhan hän päivittäin tekemisissä kaikkien puolieni kanssa. Jotta tutkimusasetelma olisi mahdollisimman autenttinen, pelmahdin haastattelemaan häntä kesken suihkun. Kuulin veden alta sanat: sydämellinen, hauska ja pirskahteleva.

Voitonriemuisena kiitin, läimäisin kylpyhuoneen oven kiinni ja tulin kirjoittamaan sanat ylös. Kunnes muistin haasteen perimmäisen tarkoituksen. Kysehän oli minun ajatuksistani.

Irrallisuus

Vapaudenkaipuuni on vakavan suurta, eikä aina helpointa käsitellä – varsinkin jos sattuu jakamaan elämänsä kanssani. Olen usein poissa, aina lähdössä tai tulossa. Rakastan syvästi, mutta pidän kiinni löyhästi, nimellisesti. Onneaan voi, kannattaa ja pitää jakaa, mutta sitä ei voi rakentaa muiden olemassaolon varaan.

Ymmärrys

Ymmärrän ilmiöitä ja ihmisiä hyvin. Kykyni samaistua itselleni täysin vieraisiin skenaarioihin on aina ollut varsin saumatonta, ja selittää pitkälti myös sitä miksi kirjoitan. Ollessani lapsi, vanhempani huolestuivat rajattomasta empatiakyvystäni joka ajoi minut tilanteisiin joissa liukenin muiden elämiin ja kohtaloihin, enkä osannut erottaa itseäni niistä.

Ymmärrän sarjamurhaajia ja tuhopolttajia, ihmismielen rikkonaisuutta ja sen surullisia seurauksia. Ei tietenkään pidä sekoittaa hyväksyntää ja ymmärrystä toisiinsa, sehän on selvää. Mutta yhtä kaikki mielipiteiden identtisyydessä marinoituminen köyhdyttää ja tekee laiskaksi. Elämä ei ole samanmielisten rusettiluistelu.

On toki olemassa ilmiöitä joihin rajaton ymmärrykseni ei ylety. Sellaisia kuten IKEAssa hengaileminen, NHL:n tappelupolitiikka ja juustofondue.

Heittäytyminen

Ystäväni tietävät, ettei vaadita paljoakaan siihen että lähden mukaan tempauksiin. Rakastan ryhtyä asioihin joiden alkupiste syntyy sattumalta lennosta, ja loppuratkaisua ei joko ole tai sillä ei ole merkitystä. Parhaiden asioiden ainesosista vähintään puolet on putipuhdasta sattumaa.

 

Kolme hyvää asiaa elämässäni

Liian ilmeistä.

 

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

Uusi työarki

Pelkäsin etukäteen millainen kulttuurishokki siirtymä freelancerin vapaasta mutta sirpaleisesta arjesta tavallisiin työviikkoihin olisi. Muutaman kuukauden kokemuksella uskallan todeta ratkaisun olleen hyvä. Nelipäiväinen työviikko on konseptina täydellinen. Perjantaisin teen mitä milloinkin; käyn museoissa, työstän omia projekteja, luen, kirjoitan, tai sitten vaan tanssin tuntikaupalla asunnossa.

Kriisin taittuminen

Uskallan sanoa sen jo ääneen: psyykettä mätäruven lailla jäytänyt kriisi on haalenemassa. Se on enää haalean lila, reunamilta kellertävä painauma otsassa.

Paluu pikaviestittömään elämään

Puolen vuoden testijakson jälkeen palasin vanhaan elämääni ilman WhatsAppia. Näin maaliskuuta elettäessä uskallan todeta sen vuoden parhaaksi ratkaisuksi. Tästä lisää pian.

 

Kolme hyvää asiaa blogissani Satunnaisia asioita blogistani

Senkö lisäksi että blogista löytyy nyt myös enemmän kuin kolme tekstiä? Sainhan siirrettyä vanhat tekstit vanhalta palstalta tänne, tost noin vaan.

Blogi itsessään on ollut minulle aina puhtaasti pelkkä kanava. Kaikki vilkkuva oheissälä, luvut, mittarit ja karusellikilpa vievät aikaa kirjoittamiselta (jota ei käsilläolevassa elämäntilanteessa ole muutenkaan liikaa). Vuodenvaihteessa mietin koko blogin hautaamista, keinuttelin hyvän aikaa lopettamisen ja jatkamisen rajamailla, kunnes päätin keskittyä kriiseilemään kaikesta muusta elämässäni. Näppärää.

Kuoleman rajamailla käyskennellyt blogi sai jatkoaikaa ja uuden ilmeen. Ja nyt seuraa tarinan oudoin osuus: kaiken kipuilun jälkeen olemme ajautuneet tilanteeseen jossa blogi on ehdolla alan gaalassa.

 

 

Laura

 

 

6 Comments

  1. Ethän sä nyt tuolla lailla voi mustakin kirjoittaa sanasta sanaan minussa-kohdasta. Vähän myös kolhaisi kuvaus löyhästi kiinni pitämisestä.

    Katso nyt, muutkin pitävät teksteistäsi niin paljon, että haluavat sut ehdokkaaksi asti gaalaan. ❤ Ei ole ihan pelkkää puutaheinää sun juttusi kipuilustakaan huolimatta.

    Tykkää

    1. Helpottavaa että kohdat koskettavat muitakin. Ei täällä yksin asioineen olla, irrallisuudesta huolimatta.

      Ja kiitos kannustavista sanoista! Yllättäen ja pyytämättä tuli tieto ehdokkuudesta. Sekin on ihan oma tarinansa.

      Tykkää

  2. Härregyyd! Uskaltauduin klikkaamaan blogigaalasivustolle ja kah, siellähän oli jopa kaksi suosikkiblogiani samassa tarinankertoja-kategoriassa. Ehkä blogimaailma onkin muuttumassa ja sanat painavat taas pian enemmän kuin kuvat.

    Tykkää

  3. Mihin kohtaan voi allekirjoittaa tuon syvän rakkauden ja hennon otteen ajatuksen?

    Oikein ihanaa ja valoisaa alkanutta viikkoa! (Itse toki aloitin maanantaiaamun kaatamalla tuoremehua ikaffeen sijasta kahviin, mutta sattuuhan sitä :D)

    Tykkää

    1. Helpottavaa kuulla että tosiaan meitä on muitakin syvästi rakastavia ja hennosti piteleviä.

      Ihanaa pääsiäistä wry! Et ole ainoa joka on tällä viikolla tehnyt tuon – tässä osoitteessa kävi klassinen mustikkamehua kahviin -tyylinen tapaus.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s