Älä tee näin -vuosi

 

Aina istuessani alas kootakseni menneen vuoden muutamaksi suorareunaiseksi, kaikensanovaksi kappaleeksi, koen typerää riittämättömyyttä. Osittain siksi etten tiedä mistä aloittaa, enkä mihin päättää. Vuosi on pelkkä pätkä pitkää janaa, jonka alkua emme muista ja loppua emme tiedä. Tammikuusta joulukuuhun tapahtuu asioita joiden juuret saattavat yltää viidentoista helmikuun taakse. Ratkaiseva hetki on kauan sitten liikkelle lähteneiden tapahtumaketjujen, pitkään hautuneiden ajatusten ja sattumanvaraisten tekijöiden leikkauspiste. Ihmisen tehtävä on mystifioida se.

En usko hyviin ja huonoihin vuosiin, sikäli kun vuosiin ylipäätään. Aika on ihmisen keksimää ja päiviksi pilkkomaa, vuodet ovat pituudeltaan mitä ovat koska joku on joskus päättänyt niin. Yksi tunti voi muuttaa enemmän kuin kuusi ihmisen keksimää vuotta.

Tänäkin vuonna totean asiat, ajan ja itseni keskeneräisiksi.

Lukiessani Helmin summausta menneestä vuodesta, tämä pinttyi minuun:Mikä ei tietenkään tarkoita täydellistä vuotta tai mitään sellaista mutta kaikesta huolimatta oman näköistä.”

Tämä vuosi ei näyttänyt minulta. Se oli kyllä monella mittarilla menestyksekäs; kaksi uutta työpaikkaa, kaunis koti ja kandidaatintutkinto. Laadukkaat lakanat, sopivan paksu lompakko ja kiireessä juodut kahvit. Katkonaiset yöt ja niihin kadonneet muistikuvat, unohtuneet lupaukset ja lukematta jääneet kirjat.

Tämä vuosi oli pitkittynyt kohtaus elokuvasta jota katsoessa huomaa vilkuilevansa kelloaan lopun toivossa. Tein asioita jotka näyttivät hyviltä, mutta eivät tuntuneet miltään tai jos joltain niin vääriltä. Kuin olisin koko vuoden elänyt itsestäni sivussa, ottanut vastaan väärään osoitteeseen saapuneita mahdollisuuksia ilmekään värähtämättä. Avannut oven, kohauttanut olkiani, laittanut nimen alle ja yrittänyt elää jonkun toisen unelmia omikseni.

Sanomattakin lienee selvää ettei ihminen sellaista elämää halua. Jollekin toiselle tarkoitettua. Tämä vuosi oli oppikirjaesimerkki elämästä jota en halua.

Laihtukoon lompakko, tulkoon rauha.

Laura

9 Comments

  1. Mitä vanhemmaksi mä tulen, sitä vähemmän suostun tuijottelemaan vuosia yhtään minkään mittarina. (Kröhön, ai mikä ikäkriisi. Apua mä täytän 40.) Kaikenlaista on tullut tehtyä ja jäänyt tekemättä. Mutta se, että tietää, mitä ei halua, on (ainakin jälkiviisastelua harrastettaessa) vähintäänkin yhtä arvokasta kuin se, että tekee oikeasti haluamiaan asioita.

    Ensi vuodelle toivon kuitenkin kaikkea hyvää, itselle ja muille armoa ja rakkautta.

    Tykkää

  2. Nyt ei tarvitse sitten enää jossitella niiden asioiden suhteen joita kokeilit. Tiedät, ettei sun onni asunut niissä. Se on hyvä. Silloin suunta voi olla vain oikea.

    Hyviä elämän päiviä vuodesta ja vuosiluvusta riippumatta! Ihailtavan anarkistinen näkökulma ajan määritelmiin, btw. Jäin oikein hykertelemään sitä.

    Tykkää

  3. Totta. Suunnasta en osaa sanoa (kukapa osaisi), mutta kun liikkuu pois päin vääriltä tuntuvista asioista eikä tee niihin kotiaan, sattumalle jää enemmän tilaa toimia. Sitä odotan, siihen luotan ja uskon.

    Kiitos kuluneesta vuodesta ja ihanaa tulevaa meille! Pus!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s