Kuinka vallankumouksellista on nukkua kahdeksaan asti, nousta vasta kun muut ovat jo menneet ja menossa. Keittää kahvia ja katsella tyhjentynyttä parkkipaikkaa. Kello kuuden aamu kuulostaa aivan erilaiselta kuin kello kahdeksan. Äänimaisema kohisee eniten aikavälillä 7.40-8.15, kunnes taas laantuu kaikkien päästyä perille.
Luonnollinen rytmini oli kadoksissa monta vuotta, luulin iäksi kadottaneeni sen. Vuosi sitten huomasin helpotuksekseni herääväni aamu toisensa jälkeen ilman kelloa lähes samaan aikaan, aina ennen muita. Useimmiten klo 6.27.
Toki yritän venyttää. Tuijottelen valkoista kattoa ja mietin että nauti nyt kun kerrankin voit. Katselen kaappeja, varjoja ja viereen piirtyvää pitkää selkää. Seuraan seinällä liikkuvaa valokiilaa. Laitan silmät kiinni ja ajattelen kevyitä asioita. Tai kevyehköjä. Kuuntelen syvää unta, yritän matkia raskaan hengityksen rytmiä. Huomaan luonnostelevani tekstiä päässäni. Niin käy aina kun minuutissa on edes murto-osa luppoa.
Käännän kylkeä, palaan selälleni, käännän toiselle kyljelle. Totean yrityksen turhaksi. Nousen.
Laura
missaoletlaura.com 
Muon luonnolinen herätys on 07.12 mutta kuinka taivaallista on nukkua kahdeksaan asti jos muut ovat jo menneet. Tätä tosin ei tapahdu koskaan. En ole koskaan ainakaan aikuisiällä nukkunut sen ohi kun muut ovat jo heränneet, nousseet ja parhaimmassa tapauksessa (hahahaa) myös menneet. Mutta parasta on kun on kotona yksin ja herää yksin seitsemän ja kahdeksan välillä ja voi kääntää kylkeä ja ihmetellä kattoa ja verhoja koska on koko aamu aikaa olla hereillä ja yksin.
TykkääTykkää
Minä toivoisin, että heräisin luonnollisesti vaikka tuohon aikaan. Mutta ei, aamut on sitkaita 😀
TykkääTykkää
Se on kyllä luksusta. (Miten muuten niin usein meidän kommentit kuulostaa siltä kuin haluaisimme elää vain ja AINOASTAAN yksin, haha!)
TykkääTykkää
Sitkaat aamut – ihana mielikuva!
TykkääTykkää
Mun luonnollinen heräämisaika olisi ehkä joskus kymmeneltä, mutta kello soi julmasti klo 8.15, aina ihan kesken unien. Aivotoiminta alkaa vasta tunnin, parin päästä heräämisestä. En koskaan lakkaa ihmettelemättä, miksi ihmisillä on erilaisia unirytmejä. En kyllä ole koskaan edes yrittänyt opiskella asiaa – ehkäpä pitäisi, koska aihe on tosi kiinnostava!
TykkääTykkää
Täällä avautuu Pohjois-Helsingin pahin unikeko. Vaikka vieressä räjähtäisi atomipommi tai kokonainen kerrostalo romahtaisi naapurissa, ei mun uni siitä miksikään muuttuisi. Korkeintaan syvenisi ja kuorsaisin entistä autuaammin. Parasta aamuissa on torkuttaminen ja vielä sen yhden puolituntisen ottaminen. Kuusi kertaa putkeen.
Kadehdin siis teitä – kuinka teette sen, heräätte ilman kelloa, ihan itsestänne?
TykkääTykkää
Unirytmit on todella mielenkiintoisia! Ystäväporukkamme on tästä oiva esimerkki; heräämme aina samassa järjestyksessä ollessamme yötä saman katon alla. Se on hauskaa!
TykkääTykkää
Nauroin tätä lukiessani! Jaan elämäni kaltaisesi torkuttajan kanssa – kahden näin erilaisen nukkujan yhteiselo tuottaa joskus hieman hankaluuksia.
Mutta vastaus kysymykseesi: se on TAIKAA.
TykkääTykkää
Minäkin herään ilman kelloa yleensä samaan aikaan (n klo 6) MUTTA sen edellytys on että olen saanut riittävästi hyvänlaatuista unta. MInulle se on n 7,5 tuntia. En saa mitään nautintoa sängyssä makaamisesta sinällään. Minun on siis aina ollut tosi vaikea ymmärtää niitä jotka jäävät sinne herättyään.
TykkääTykkää
Mulla on samanmoinen unen tarve! Seitsemän, seitsemän ja puoli tuntia vähintään. Ja kunnon unta.
TykkääTykkää