Tämä hullu, hullu vuosi. Olin poissa viikon ja jälleen on elämä muljahtanut uuteen asentoon. Tilasin Hesarin ja heräsin sen kolahdukseen monena yönä. Tätä seurasivat repaleiset yöt joina heräsin huolehtimaan opintoja, työtä ja imuroimatonta eteistä. Öisin huolet ovat lyijynraskaita, mahdottomia siirrellä. Niitä tuijottelee ja yrittää tulla sinuiksi ja nukahtaa koska mikään muu ei vie niiden luota pois. Huolia ei siis varsinaisesti ole. On paljon asioita ja hoidettavaa, hyvin vähän huolehdittavaa. (Paitsi postiluukun äänieristäminen.) On hieman […]

  Kuinka vallankumouksellista on nukkua kahdeksaan asti, nousta vasta kun muut ovat jo menneet ja menossa. Keittää kahvia ja katsella tyhjentynyttä parkkipaikkaa. Kello kuuden aamu kuulostaa aivan erilaiselta kuin kello kahdeksan. Äänimaisema kohisee eniten aikavälillä 7.40-8.15, kunnes taas laantuu kaikkien päästyä perille. Luonnollinen rytmini oli kadoksissa monta vuotta, luulin iäksi kadottaneeni sen. Vuosi sitten huomasin helpotuksekseni herääväni aamu toisensa jälkeen ilman kelloa lähes samaan aikaan, aina ennen muita. Useimmiten klo 6.27. Toki yritän venyttää. Tuijottelen […]

Kaikenlaisia tunteita. Tyhjensin eilen koneeni turhista teksteistä ja kuvista. Löysin kuvia ihmisistä joita en enää tunne, paikoista joihin lupasin palata, mutta tiesin jo niin luvatessani etten palaisi. On lähes mahdotonta lähtiessään sanoa että kiitos, tämä tässä riittää. On helpompaa heittää ilmaan kevyt lupaus jostain. Lähteä jättämättä, toivoa että toinenkin unohtaisi. Löysin kuusi tiedostollista rakkauskirjeitä jotka luulin hukanneeni. Lainapaperit, vihkitodistukset ja muu käsinlaadittu todistusaineisto kadotkoon – vastarakastuneen ihmisen sanoja ei kukaan kuiskaten kopioi. Lopulta hyvin vähän […]