Minäkin halusin silikonit

Ikävuosina 14-17 rukoilin Jumalalta suurempia rintoja. Joka ilta, hartaasti, tosissani ja salaa. Kun minulle valkeni ettei niitä tule, rupesin suunnittelemaan rintaleikkausta. Kysymättä kertaakaan itseltäni miksi tunsin miten tunsin, otin selvää vaihtoehdoista ja tunsin helpotusta, suoranaista riemua siitä että odotus olisi pian ohi. Pienirintaisuuteni oikeutti minut selailemaan plastiikkakirurgian sivuja. Se pakotti siihen. Ei se ollut pinnallista […]

Juhla-allergiaa

  Se iskee aina juhlien jälkeen. Joskus myös kesken illan. Tykyttävä tyhjyyden tunne. On ihania, iloisia ihmisiä, kuohuvaa, ansaittuja aplodeja. Vilpitöntä, syvältä kumpuavaa naurua ja mielikuvituksellisia tanssikuvioita. Katselen kimaltelevia asuja ja aitoa hauskanpitoa, olen osa sitä ja sitten en kuitenkaan ole. Tanssin, syön ja seurustelen, laulan mukana ja silti sinkoudun samaan aikaan muualle, jonnekin kauas. […]

Levottomia aikoja

  Tämä hullu, hullu vuosi. Olin poissa viikon ja jälleen on elämä muljahtanut uuteen asentoon. Tilasin Hesarin ja heräsin sen kolahdukseen monena yönä. Tätä seurasivat repaleiset yöt joina heräsin huolehtimaan opintoja, työtä ja imuroimatonta eteistä. Öisin huolet ovat lyijynraskaita, mahdottomia siirrellä. Niitä tuijottelee ja yrittää tulla sinuiksi ja nukahtaa koska mikään muu ei vie niiden […]

Puolikkaita ihmisiä ei ole olemassakaan

  Prisma, lauantai-ilta 11.11.2017. Tavaratalon käytävillä harhailee kymmeniä ihmisiä jotka hapuilevat katseellaan mitä tahansa sopivaa paketoitavaa seuraavalle päivälle. Seilaan kirjakäytävää edestakaisin, ajatus harhailee. Jokavuotiseen tapaansa internet on puskenut eteeni vuorotellen isänpäivälahjaideoita (toteutuskelvottomia) ja artikkeleita isän määritelmistä (väsyttäviä). Nämä papereihin käärityt sunnuntait huuhtovat eteen aina samat itsensä ympärille kietoutuvat vuoropuhelut. Marras- ja toukokuiden toisia sunnuntaita värittää […]

Aamujen anatomia

  Kuinka vallankumouksellista on nukkua kahdeksaan asti, nousta vasta kun muut ovat jo menneet ja menossa. Keittää kahvia ja katsella tyhjentynyttä parkkipaikkaa. Kello kuuden aamu kuulostaa aivan erilaiselta kuin kello kahdeksan. Äänimaisema kohisee eniten aikavälillä 7.40-8.15, kunnes taas laantuu kaikkien päästyä perille. Luonnollinen rytmini oli kadoksissa monta vuotta, luulin iäksi kadottaneeni sen. Vuosi sitten huomasin […]

3 x pehmeämpi paluu yliopistolle

  Ensimmäinen lounas paluun jälkeen. Ruokalan tiskin takana on lempparitätini, jonka kanssa vaihdamme aina kuulumisia ja joka pari vuotta sitten minut kesäloman jälkeen nähdessään vilpittömästi huudahti vieläkö sää oot täällä! Nyt liu’utan tarjottimeni kohdalleen, katsomme kumpikin toisiamme merkitsevästi ja repeämme nauruun. ”Älä sano mitään!” ”En en! Mää en sano enää yhtään mitään.” – – – Palatessani […]

Jonkun kauan sitten unohtuneen tunsin

  Kaikenlaisia tunteita. Tyhjensin eilen koneeni turhista teksteistä ja kuvista. Löysin kuvia ihmisistä joita en enää tunne, paikoista joihin lupasin palata, mutta tiesin jo niin luvatessani etten palaisi. On lähes mahdotonta lähtiessään sanoa että kiitos, tämä tässä riittää. On helpompaa heittää ilmaan kevyt lupaus jostain. Lähteä jättämättä, toivoa että toinenkin unohtaisi. Löysin kuusi tiedostollista rakkauskirjeitä […]