Month: lokakuu 2017

Minäkin, sinäkin, hänkin, mekin, tekin, hekin

comments 8
Mielipide

”Sinä et mene mihinkään.” mies sanoi ja asetti käden reidelleni. Oli uudenvuoden aatto, iltapäivä vasta. Bussin ulkopuolelle levittäytyvää graniitinharmaata maisemaa halkoi kerrostalojen ikkunoista työntyvä keltainen valo. Auto oli täynnä töistä palaajia, kotiinsa kiiruhtajia. Raketteja, loskaa ja nakkipaketteja. Mies oli noussut edelliseltä pysäkiltä kyytiin, istunut viereeni ja yrittänyt väkisin virittää keskustelua. Tullut liioitellun lähelle, puhkonut puheellaan tilani minuutissa rikki. Painauduin huurteista ikkunalasia vasten, etsin tekosyitä nousta. Kotiin oli vielä pitkä matka, emme olleet edes puolivälissä. En […]

Avoin kirje Suomen blogiskenelle

comments 42
Mielipide

Lämmin kiitos kaikille viime tekstin jälkeen tukensa lähettäneille. Jälleen kerran voinen todeta, että ympärilläni on aivan erityistä porukkaa. Ajattelevaa, kriittistä, keskustelunnälkäistä. Ja kun puhun ympärillä olijoista, viittaan myös teihin. Blogin virtuaalitodellisuus piirtää harpilla ympärilleni renkaan jonka sisälle mahtuu kotikaupunkini lisäksi Eurooppa ja laaja kattaus palasia muilta mantereilta. Vaikka blogia luetaan tilastojen mukaan ylivoimaisesti eniten Helsingissä (terveisiä etelä!), virtaa tänne tasaisesti liikennettä ympäri maailmaa. On se jännää tämä atk. Viime tekstin kommenttiboksissa käytiin tiukahko dialogi. Oltiin […]

279. päivänä

comments 8
Mielipide

En aio säästellä näitä sanoja vuodenvaihteeseen, sillä osaan summata menneen vuoden varsin tarkasti kuluneiden 279 päivän perusteella. Tämä vuosi on ollut sanalla sanoen hullu. Kun elämään kiilautuu monta suurta kokonaisuutta yhtä aikaa, vedän syvään henkeä ja käperryn itseeni. Sukellan omiin aivoihini ja pysyn siellä niin kauan kuin on tarvis. Ääneeni ilmestyy ohut lyijynraskas vire, kulmakarvojeni väliin halkeaa syvä ryppy merkiksi siitä että nyt ei ole hyvä hetki. Ei nyt, eikä huomenna. Siirretään suosiolla ensi viikkoon […]

Futuurille uskottomat

comments 8
Suhteet

Ulko-oven nimikyltti on teipattu. Sukunimiä on nyt vain yksi. Istun kuihtuneen mummoni keittiössä, yritän auttaa ranskankielisen kanavan kanssa ja kuunnella samaan aikaan surun värittämää puhetta. En tiedä mistä tämä suru oikeastaan koostuu, siihen sekoittuu paljon riittämättömyyttä, sanomattomia sanoja ja kaikuja vuosikymmenten takaa. Tottumusta ja tottumisen tuskaa. Juomme kahvia, kerron viidettätoista vuotta etten käytä maitoa tai sokeria. Lupaan korjata television mutten voi korjata kaikkea. En sitä surua joka velloo vielä alkuvuoden jäljiltä löytämättä osoitettua paikkaansa, leviten […]