Kaikki jatkuu kysymättä

 

Kun asioita tapahtuu lähellä, kirjoittamisen päälle laskeutuu odottava hiljaisuuden paino. Olisi hyvä sanoa jotain, kun tässä kerran ollaan. Mutta minulla ei ole sanottavaa Kauppatorin tapahtumista. Niin kuin muualla, näidenkin rajojen sisällä päivät vyöryvät toistensa päälle, kuittaavat elämän jatkuneeksi.

Näissä hetkissä mietin heitä joille mikään paikka omassa maailmassa ei takaa täyttä turvaa. Joille kaksi kuollutta pyöristyy nollaan, ja neljä on yhdeksää parempi. Mieleni vaeltelee kaduille joilla laukaukset rytmittävät päiviä, katutaistelut katkovat öitä. Ajattelen niitä joille jokainen aamuksi kääntynyt yö on pieni erävoitto sattumasta.

Työnnän ostoskärryä Prisman käytävillä perjantai-iltana enkä voi olla ajattelematta kuinka uppo-onnekas olen saadessani katsoa kaikkea tätä etäältä. Maksaa ostokseni, kadota kotiini. Lukita oven ollen varma siitä, ettei kukaan herätä minua.

Laura





7 Comments

  1. Mä asuin aikoinaan Tel Avivissa. Historiaa oli jokainen mukulakivi täynnä. Opetuksia paljon. Kaikesta. Tunsin olevani silti turvassa vaikka ympärillä kiehui. Outoo.
    Tiedän mitä tarkoitat.
    En voi lakata ihmettelemästä tai miettimästä. Sanaton. Taas.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s