Kreikasta, kirjoittamisesta ja Kreikasta kirjoittamisesta

  Kun lähdin matkaan, ajattelin (kuin itseäni tuntematta) että julkaisisin jotain joka päivä. Istuisin tummenevissa illoissa läppäri sylissä, paksujalkainen viinilasi muovipöydällä keikkuen ja antaisin palaa. Kirjoittaisin runoja! Päiväkirjaa! Milloin minä opin? Eihän se niin ole mennyt. Eihän se koskaan kohdallani mene niin. On ollut kiire elää ja olla, imeä paahteista ilmaa itseensä, tuijottaa merta ja […]

Muukalainen muka

  Kolmannen aamun valjetessa heräsin kukonlaulun aikaan. (Naapurin kukko tosin laulaa aamut, yöt ja aamuyöt läpeensä, joten vertauskuvani ontuu hieman.) Nousin, pujotin mekon päälle ja heitin kassin olalle. Kävelin rantaan katsomaan miltä saari näyttää sunnuntaihin heräillessään. Ehdin jo ensimmäisten päivien aikana turhautua rannan brittiläis-saksalaiseen kakofoniaan, paljaisiin pakaroihin ja ravintolaillalliset pop up -mainoksen lailla keskeyttäviin kaupustelijoihin. […]

Mereltä tullut

Olen perillä. Kirjoitan tätä takapihani valkoiselta muovituolilta käsin. Saavuin eilen aamupäivästä, kahden tunnin yöunilla, jäin ainoana bussista tähän kylään. Kuski tiputti minut tomuisen tien varrelle, osoitti kädellään oikean talon ja häipyi helteestä huokailevien turistien kanssa. Asuntoni on simppeli mutta suuri, takapihan kaskaat laulavat yöt läpeensä, jossain maukuu helteen laiskistama kissa. Nälkä sillä ei ole – […]

Joo mä tuun

    Tilannehan on tämä: lähden matkaan ensi yönä. Olohuoneen lattialla lepää suhteettoman suuri matkalaukkuni odotellen täyttymystään. Ostin sen kuusi vuotta sitten  m u u t t a e s s a n i  Kreikkaan. Tuolloin pakkasin puolivuotistarpeet tiukille rullille, puin eniten tilaa vieneet vaatteet lentomatkalle ja hikoilin elokuun helteessä kuin pieni sika. Nyt laukun […]

Kaikki jatkuu kysymättä

  Kun asioita tapahtuu lähellä, kirjoittamisen päälle laskeutuu odottava hiljaisuuden paino. Olisi hyvä sanoa jotain, kun tässä kerran ollaan. Mutta minulla ei ole sanottavaa Kauppatorin tapahtumista. Niin kuin muualla, näidenkin rajojen sisällä päivät vyöryvät toistensa päälle, kuittaavat elämän jatkuneeksi. Näissä hetkissä mietin heitä joille mikään paikka omassa maailmassa ei takaa täyttä turvaa. Joille kaksi kuollutta pyöristyy […]

Kuka siellä?

    Aina välillä se iskeytyy tajuntaan. Että olen pian neljä vuotta vuollut näitä tekstejä vailla kummempaa agendaa, puristanut hetkistä olennaisimmalta tuntuvat kirjalliseen muotoon ja painanut Julkaise-nappulaa lukemattomat kerrat. Ja että te siellä olette kaltaisiani haahuilijoita, kipuinenne ja haaveinenne. ETTÄ OLETTE OIKEITA IHMISIÄ. Kirjoitat niin harvoin nykyään, virkkoi ystäväni. Mää tiedän. Mää niin tiedän. Kaikki […]

Itsenäinen nainen matkustaa

    Menin ja varasin pakettimatkan. Tai sanotaan ennemminkin: menimme ja varasimme pakettimatkan, yhdessä äitini kanssa. Matkaan lähden tosin ihan itsekseni. Sukumme naiset ovat tunnettuja nopeista liikkeistään. Kun mainitsin suurpiirteisistä matka-aikeistani ohimennen äidilleni, huikkasi hän heipat eteisestämme ja lupasi palata pian asiaan. Ja kas, tunnin päästä äiti soitti, luetteli kaikki budjettiini sopivat kohteet ja ajankohdat, […]

Vakiintuneita kohokohtia: Raahen Rantajatsit

  Juna halkoi metsiä ja teollisuusalueita määrätietoisesti, jättäen kintereillä seuranneen saderintaman lopulta taakseen. Nousimme kyydistä pienellä asemalla, kytevän pikkukylän verkkaisuus tarttui kiinni tehden unenraskaista raajoista entistä raskaammat. Nostin tavarani autoon, nojasin selkänojaan, keskustelin katkonaisesti. Kun auto lopulta kaartoi Vanhan Raahen puutalokorttelien läpi merenrantaan Ruiskuhuoneen nurkalle, väsymys kaikkosi. Tutut kasvot tulivat heti ovella vastaan, meri kimmelsi, […]