Kun lähdin matkaan, ajattelin (kuin itseäni tuntematta) että julkaisisin jotain joka päivä. Istuisin tummenevissa illoissa läppäri sylissä, paksujalkainen viinilasi muovipöydällä keikkuen ja antaisin palaa. Kirjoittaisin runoja! Päiväkirjaa! Milloin minä opin? Eihän se niin ole mennyt. Eihän se koskaan kohdallani mene niin. On ollut kiire elää ja olla, imeä paahteista ilmaa itseensä, tuijottaa merta ja olla miettimättä sitä vääjäämätöntä tosiasiaa että pian, aivan pian on palattava. Päivissä on haikeuden kelmu, tietoisuus kaiken hetkellisyydestä saa tarttumaan jokaiseen […]

Kolmannen aamun valjetessa heräsin kukonlaulun aikaan. (Naapurin kukko tosin laulaa aamut, yöt ja aamuyöt läpeensä, joten vertauskuvani ontuu hieman.) Nousin, pujotin mekon päälle ja heitin kassin olalle. Kävelin rantaan katsomaan miltä saari näyttää sunnuntaihin heräillessään. Ehdin jo ensimmäisten päivien aikana turhautua rannan brittiläis-saksalaiseen kakofoniaan, paljaisiin pakaroihin ja ravintolaillalliset pop up -mainoksen lailla keskeyttäviin kaupustelijoihin. Muistuttelen tuon tuosta itselleni että turismi on täkäläisten tärkein elinkeino, ilman sitä minäkään en olisi täällä. Jankutan, muistan ja painaudun pehmeään […]

Olen perillä. Kirjoitan tätä takapihani valkoiselta muovituolilta käsin. Saavuin eilen aamupäivästä, kahden tunnin yöunilla, jäin ainoana bussista tähän kylään. Kuski tiputti minut tomuisen tien varrelle, osoitti kädellään oikean talon ja häipyi helteestä huokailevien turistien kanssa. Asuntoni on simppeli mutta suuri, takapihan kaskaat laulavat yöt läpeensä, jossain maukuu helteen laiskistama kissa. Nälkä sillä ei ole – täällä kadun kasvateista pidetään hyvä huoli. Kapusin kattomme uima-altaalle, tuijotin tasaisen sinistä taivasta ja kuuntelin hotellinomistajan pojan ilakointia. Muistin taas […]

Tilannehan on tämä: lähden matkaan ensi yönä. Olohuoneen lattialla lepää suhteettoman suuri matkalaukkuni odotellen täyttymystään. Ostin sen kuusi vuotta sitten  m u u t t a e s s a n i  Kreikkaan. Tuolloin pakkasin puolivuotistarpeet tiukille rullille, puin eniten tilaa vieneet vaatteet lentomatkalle ja hikoilin elokuun helteessä kuin pieni sika. Nyt laukun pohjalla risteilee ohut kerros pellavaisia vaatteita, punoskassi (kulutin koko kesän etsien täydellistä, viime lauantaina viimein tärppäsi), rantapyyhe ja parit bikinit. Niin, bikinit. […]

Kun asioita tapahtuu lähellä, kirjoittamisen päälle laskeutuu odottava hiljaisuuden paino. Olisi hyvä sanoa jotain, kun tässä kerran ollaan. Mutta minulla ei ole sanottavaa Kauppatorin tapahtumista. Niin kuin muualla, näidenkin rajojen sisällä päivät vyöryvät toistensa päälle, kuittaavat elämän jatkuneeksi. Näissä hetkissä mietin heitä joille mikään paikka omassa maailmassa ei takaa täyttä turvaa. Joille kaksi kuollutta pyöristyy nollaan, ja neljä on yhdeksää parempi. Mieleni vaeltelee kaduille joilla laukaukset rytmittävät päiviä, katutaistelut katkovat öitä. Ajattelen niitä joille jokainen aamuksi […]

Aina välillä se iskeytyy tajuntaan. Että olen pian neljä vuotta vuollut näitä tekstejä vailla kummempaa agendaa, puristanut hetkistä olennaisimmalta tuntuvat kirjalliseen muotoon ja painanut Julkaise-nappulaa lukemattomat kerrat. Ja että te siellä olette kaltaisiani haahuilijoita, kipuinenne ja haaveinenne. ETTÄ OLETTE OIKEITA IHMISIÄ. Kirjoitat niin harvoin nykyään, virkkoi ystäväni. Mää tiedän. Mää niin tiedän. Kaikki luovat ajatukset tuntuvat lipsahtavan kädestä juuri kun olen saamassa otetta, tippuvat ja pirstoutuvat arjen kivilattialle niin pieneksi muruksi, ettei sitä edes jaksa […]