Onnen koordinaatit

Siinäpä se, yhteen kuvaan kaapattuna. Kroonisen kaipuuni kulminaatiopiste – paikka jossa olen onnellisimmillani. Tälle järvelle, tähän nimenomaiseen soutuveneeseen pakenen ajatuksissani aina kun käsillä oleva hetki käy liian raskaaksi, tai muuten vaan sietämättömäksi. Olen vetäytynyt laineille lukemattomia kertoja vuosien saatossa; syödessäni kuivaa leipää työpaikkaruokalassa ja kuunnellessani mitättömästä sivulauseesta leimahtanutta keskustelua viikkopalaverissa. Odottaessani kengät märkänä bussia marraskuun […]

Puhelinkerho

    Olen puhunut paljon puhelimessa lähiaikoina. Puhunut ja kuunnellut. Vanhemmuudesta. Venyneistä vauvavuosista, äitiyden väsyttävän fundamentaalisesta luonteesta. Keuhkoja puristaneesta painosta joka katosi kun tajusi ettei haluakaan olla kenenkään äiti, vaikka luuli aina haluavansa. Nyökytän ääneti. Orastavasta alusta, haparoinnista. Siitä ohuesta, sietämättömästä epävarmuudesta, joka on totta vain kahden vasta tavanneen välillä. Unenomainen, sydänalassa ponnisteleva pehmeä pelko […]

Niinä kesinä

      Laskennallisesti kesä on ennättänyt jo puoleenväliin ja sen yli.   Ostin parvekkeen täyteen kukkia ja yrttejä kuukausi sitten, mutten ole istunut vehreyden keskellä kuin ehkä viidesti. Milloin sataa (tänä kesänä täällä on satanut noin yhdeksänä päivänä kymmenestä), milloin olen muualla. Usein sitäkin.   Parvekkeen kattoon ripustetut valot syttyvät itsestään iltaisin hämärän laskeutuessa. […]

Mitä tehdä tunneillaan

    Kun kesäkuukausien valo venyttää päiviä molemmista päistä, on vääjämättäkin aikaa ajatella vähän enemmän. Siinä missä yksi minä miettii menneitä ja kutoo kuukausista itselleen vilttiä, työminä piirtelee karttaan pisteitä; missä olen ollut, mihin olen matkalla. Horoskoopit povasivat minulle kahta asiaa vuodelle 2017: kolmiodraamaa sekä voimakkaita puhureita työkuvioihin. Draamalta olen nipin napin onnistunut välttymään – työkuvioita […]

Täältä minut löydät: Kattila

    On siis kesä. Se aika vuodesta jolloin suomalaiset vaeltavat läpi maatamme niin vaaka- kuin pystysuuunnassa. Jos suvistoppisi sijoittuu Tampereelle, kerron sinulle nyt paikan jossa syödä. Hallituskatu 5. Kattila on lempipaikkani. Kun en tiedä mihin mennä, tiedän aina mihin mennä. Kattilaan vien sekä kokeilunhaluiset kulinaristikollegat että perinteisempien makujen ystävät; kynnyksen yli voi turvallisin mielin […]

Papan päivä

        Vuosi sitten istuin bussissa kassissani juureen leivottua leipää, hallin parasta kalaa ja muutama mansikkaleivos. Oli pappani viimeinen syntymäpäivä. (Sitä emme tosin kumpainenkaan tuolloin tienneet.)   Nyt seison hautausmaan kukkakioskilla ja tuijotan sateen nuolemia ylihinnoiteltuja kimppuja. Käännyn takaisin liikennevaloihin – päätän ostaa kunnon kimpun jostain lähistön lukuisista kukkakaupoista. Lähin kukkakauppa näyttää pahaenteisen […]

Paras ruokalöytö: puolentoista euron pinjispussit

Jos pyytäisin sinua kuvailemaan pinjansiemeniä kolmella adjektiivilla, uskon että yksi niistä olisi kallis. Pinjansiemenet ovat kuin sveitsiläisiä kelloja; ne eivät ole koskaan alennuksessa. Kaiken maailman pähkinämixejä, manteleita ja casheweita saa kyllä alelaareista tai viikon tarjouksista, mutta pinjiksiä? Ei koskaan. Pienen pussin hinta hiihtelee vakiona viiden kuuden euron välillä, kaupasta riippumatta. Tästä syystä ostan pinjansiemeniä vain […]

Luurit jäähylle

    Minulla on pinttynyt suhde musiikkiin. Joku tarkka voisi erotella siitä riippuvuuden piirteitä, mutta totean vain että uskon tarvitsevani musiikkia enemmän kuin varsinaisia ihmiskontakteja. Kuuntelen R&B:tä ajalta jolloin kaikilla oli värilinssilliset aurinkolasit, lantiofarkut ja oma boo. Kuuntelen optimismilla kuorrutettuja kesähittejä, suurieleisiä rakkauslauluja sekä erobiisejä joiden lyriikoihin minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista henkilökohtaista tarttumapintaa. Musiikki on […]