Vuoden ystävä

Mikäli seuraat blogia facebookissa, saatat muistaa toukokuisen unohdukseni.

Kaikkihan lähti tästä:

 

 

Tiedän olevani epäpedantti mitä syntymäpäiviin tulee. Muistini ei tottele lukujärjetystä, sisäisessä kalenterissani on aina juhlat. (Filosofisesti ajateltunahan kestojuhlat ovat tietysti parempi ratkaisu kuin kertakäyttöiset.) Havahdun tasaisin väliajoin siihen että olen (tai luulen olevani) myöhässä, kaivan pakokauhuissani puhelimen esiin ja tuuttaan tekstiviestin viikon kuukauden kaksi myöhässä. ONNEA! ANTEEKSI! tai ANTEEKSI! ONNEA! Pahoittelen jälleen kerran, syytän töitä ja väsymystä vaikka muistini on ollut ihan yhtä hatara 28 vuotta. He kyllä tietävät sen. Osaavat sillä tavalla varautua asiaan.

Ja kuten sanoin, tämä ei ole kertaluontoista. Toukokuinen unohdus synnytti unohdusten lumipalloefektin, joka kierii tasaisesti kuukaudesta toiseen vuoden loppuun saakka, kunnes uusi anteeksipyytelyonnittelukierros jälleen alkaa. Joskus onnittelut saapuvat puoli vuotta myöhässä, joskus konfettia tungetaan postiluukusta varmuuden vuoksi jo päivää etukäteen:

 

 


Laura

6 Comments

  1. Mä en nää tässä mitään muita kuin hyviä puolia, koska jos on saanut jotain ominaisuutta reilulla mitalla, kuten vaikkapa loistavan huumorintajun, niin jotain muuta ominaisuutta on annettu vähemmän. Kuten vaikkapa tuo synttäreiden muistaminen. Aattele mitä kaikkea muuta voisit unohtaa jos muistaisit kaikkien syntymäpäivät. Vaatteet ulos lähtiessäsi tai esineiden ja asioiden nimet!

    Tai missä muussa voisit olla rajoittuneempi, jos olisit hyvä muistamaan syntymäpäivät. Erinomainen synttärimuisti, mutta käsittämätön taito taputella jokaiseen lauseeseen kliseen jos toisenkin poikanen jaxuhalien kera, mummien ja kummien kanssa palaveeroksia vatuloidessa.

    Tai sitten voisit olla sarjamurhaaja. Näistä kun valitsee niin synttäreiden unohtaminen kuulostaa tosi hyvälle vaihtoehdolle.

    Oho.

    En ota mitään vastuuta kommentin äkkinäisestä eskaloitumisesta. Väitän että nälkä on sumentanut ajatukset.

    Tykkää

  2. Totta! Mahtava teoria, pidän siitä! Luovien aivojeni kapasiteetti ei vain riitä tällaisiin asioihin. Eli periaatteessa jos alkaisin muistaa syntymäpäiviä, se voisi olla merkki sarjamurhaajaruudesta? (Onko tämä edes sana?)

    Tykkää

  3. Moikka,

    Sun edellisen postauksen kirppisvihjailuista huutelen, että jos olet myymässä sitä ihanaa vaaleta silkkibomberia (olikohan se edes bomber), niin täällä on ostajaehdokas ehdottomasti paikalla ! :—D

    Terveisin takkia himoitseva nainen !

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s