Vuoden ystävä

Mikäli seuraat blogia facebookissa, saatat muistaa toukokuisen unohdukseni. Kaikkihan lähti tästä:     Tiedän olevani epäpedantti mitä syntymäpäiviin tulee. Muistini ei tottele lukujärjetystä, sisäisessä kalenterissani on aina juhlat. (Filosofisesti ajateltunahan kestojuhlat ovat tietysti parempi ratkaisu kuin kertakäyttöiset.) Havahdun tasaisin väliajoin siihen että olen (tai luulen olevani) myöhässä, kaivan pakokauhuissani puhelimen esiin ja tuuttaan tekstiviestin viikon […]

Mielenpäälliset

    Maanantain kunniaksi (ja kokonaisuuksiin kykenemättömien aivojen armahdukseksi) ajattelin jakaa muutaman irrallisen mielenpäällisen. Aloittakaamme päivän parhaasta uutisesta. Store of Hopen joukkorahoituskampanja tuli tänään päätökseensä, ja kiritti koko juhannuksen ylittäen lopulta htavoitteensa! Skumppaa, konfetteja, kashmiria! Seurasin kampanjan huimaa loppukiriä juhannuksena, päivittäen sivua vuorotellen Hihna247-lähetyksen kanssa (joka muuten on, mikäli jollekin on jäänyt epäselväksi, parasta mitä televisio […]

Keskikesän minuutteja

      Kävelen kylpytakki päällä pihasaunaan. Isä kysyy joka kerta muistanhan. Muistan, muistan. Padan vesi on tulikuumaa, pesuvettä sekoitetaan aina kylmästä kuumaan, ovenkahvasta pitää vetää tietyllä tavalla, lattia saattaa olla liukas. Muistan. Kun olin lapsi, äiti huusi aina parvekkeelta: ”Ei saa mennä pahoihin paikkoihin!” En mennyt, en edes yllytettynä. Fiksuksi sanoivat, mutta laiska minä olin. Aivan […]

Rakas anna mun ajaa mökkitie

    Olimme päättäneet lähteä juhannusliikenteeseen vasta aaton aamuna, kun kiireisimmät olivat päässeet jo perille. Halusin ajaa mökille pienten metsäteiden kautta, kuunnellen akustista musiikkia, jossittellen jokaisen järvenrantahuvilan kohdalla. Millaista elämämme olisi tuolla? Tai tuolla? Ilmoitin romanttisesta aikeistani perillä odottavalle äidilleni. Hän vastasi: ei kannata. Moottoritien kautta reitti olisi kaksi kertaa nopeampi. Vastasin että mutkittelemme silti. […]

Nainen joka jätti joon

Huomenna kuomat, on toistaiseksi kuluneen elämäni toistaiseksi viimeinen terapiakäynti. Kolme vuotta olen systemaattisesti kartoittanut näkymättömiä kipupisteitäni. Kävellyt peili kädessä, osoittanut sillä itseäni ja lopulta myös muita. Viikko viikolta kuorinut päältäni vuosien kovettaman kerroksen syyllisyyttä, riittämättömyyttä ja hahmotonta häpeää – tärkeältä tuntunutta, turhaksi paljastunutta moskaa. Itkenyt turhista ja sitten tärkeistä asioista. Mennyt paikalle ilman asiaa, kävellyt […]

Store of Hope – ei anonyymejä alihankkijoita

  En ole jaksanut kiihtyä Sumareista tai repiä verenpaineita kriisiytyneen hallituksen liikkeistä, mutta yhteen soppaan – tärkeään sellaiseen – minunkin oli lusikkani tungettava. Ensin kirjoitti Emmi, sitten Helmi. Ja niin kuin kohdallani usein käy, yksi asia johti toiseen, ja pian huomasin jo istuvani Kehräsaaressa keskustelemasta aiheesta Store of Hope. Store of Hope on konsepti, joka […]

Kaiken keskeltä

    Blogiin kirjoittaminen on ollut yhtä palaamista ja peräkkäistä comebackia. Kuin kirjoittaisi esikoisia toistensa perään. Kun surffaa työkseen somessa ja täyttää duunipäivänsä kirjoittaen tekstiä tekstin perään, koneen avaaminen iltaisin tuntuu vastenmieliseltä. Kirjoittaminen ei ole ongelma, työväline on. Ehkä lanseeraan Missä olet Laura-kirjekerhon teille, jotka kärsivällisesti jaksatte tulla joka päivä (!) tuijottamaan tyhjänä kumisevaa blogia. […]